Herää, nouse, käy suihkussa. Lähde kouluun, älä myöhästy, tee muistiinpanoja, naura muiden vitseille. Mene kotiin, mene terapiaan, mene töihin, mene kuorotreeneihin. Lenkitä koira, siivoa, lue tenttiin, mene nukkumaan.
Päivät menevät ohi jotenkin sumussa, teen kaiken mutta en keskity oikein mihinkään, mikään ei kiinnosta. Haluan karata, lähteä kesken päivän kahvilaan Helin kanssa (mutten voi, minun on pakko olla koulussa ja Heli on sairaalassa), lähteä luistelemaan Marjan kanssa keskellä yötä (mutten voi, tarvitsen unta ja Marja vihaa luistelua), lähteä tanssilattialle huuhtomaan ajaksia pois (mutten voi, ei minulla ole seuraa eikä pokka nykyään enää riitä yksin menemiseen), lopettaa koulun ja jäädä sairaslomalle koska en jaksa tätä tai yhtään mitään (mutten voi, olen sitoutunut ja mä pystyn tähän vittu mä pystyn tähän mä pystyn).
Välillä minua hävettää niin saatanasti oma fyysisen läheisyyden tarpeeni. Riippumatta kenestä on kyse, olen minä aina, aina se joka tekee aloitteen; minä kosketan kättä, minä tuuppaan hartiaa, minä halaan tai suutelen tai otan spontaanisti kiinni ja alan tanssia valssia. Ahdistaa oma tarpeeni koskea, tuntuu kuin sitä ei ole kenelläkään muulla ja minä yksin olen kuin mikäkin kolmevuotias.
(Tai jos totta puhutaan niin kyllä minua hävettää ihan muutenkin, en ymmärrä miksi olen romahtaa aina kun minä aloitan keskustelun eikä se toinen, miksi tuntuu kuin kuolisin jos pojat lähtevät jonnekin eivätkä pyydä minua mukaan, miksi alan itkeä jos minua ei muistuteta siitä että minusta pidetään tai olen kaunis tai että minulla on väliä.)
Kävin aamulla vaa'alla vaikka tiedän etten saisi. Olen massiivinen.
olen kai vastakohtasi siinä, että fyysisen läheisyyden kaipuussani kituutan itseäni, sillä en pysty tekemään itse aloitteita, vaan odotan niitä muilta... sanoin kuvaamattoman hirveitä tuntemuksia saa aikaan. siinä on syy, miksi olen niin usein ihan rikki -.-"
VastaaPoistaAh, sisäiset ristiriidat ♥ Niistä itse asiassa puhuttiin tänään terapiassa, olis oikeesti mielenkiintoista tutkia ulkopuolisena mutta tälleen kokevana osapuolena ei oo kovinkaan pop. Yritä jaksella, pikkuinen, muista että välillä on ihan okei pyytää sitä läheisyyttä vaikka se pelottaa :3
Poistaniimpä niin, teoriassa kaikki on kovin mielenkiintoista, mutta käytännössä ei.
PoistaIhan kuin minä. Jokainen lause.
VastaaPoistaOsanottoni. :c
PoistaMennään muru joskus tanssimaan! Mullakaan ei ikinä ole seuraa, kun olisin lähdössä. Viikonloppuvapaita mulla on tosi huonosti, mutta sen kerran kun on, olisi niin ihana heilauttaa helmat yöhön!
VastaaPoistaTajuan myös tuon läheisyyden kaipuun. Joskus iho suorastaan huutaa kosketusta, eikä ole ketään koskettamassa, tai jos on, niin se ei tajua koskea.