ensimmäinen tammikuuta kaksituhattajaneljätoista, kuulostaa ihan omituiselta. tammikuut ovat aina täysin absurdeja, täynnä värisevää energiaa joka ei oikein tiedä minne purkautua.
tajusin yöllä pitäneeni ensimmäistä kertaa ikinä kaikki (molemmat) uudenvuodenlupaukseni. mietin hymisten jotain sopivaa tälle vuodelle ja luulen keksineeni, osa hyväntahtoisia vitsejä marjan kanssa ja osa niin yksityisiä etten edes kirjoita niitä ylös minnekään - minä tiedän ne, ja se riittää.
(olin eilen junassa tukehtua nauruun: ulkona jättimäisellä mainoskyltillä oli hanzi-rykelmän keskellä sanat joilla ässä nauratti minua parveketupakoiden ajan koko viime kesän, kun olin tukehtua epävarmuuteen ja yli äyräiden vyöryviin tunteisiin. hassua miten jotkut asiat muuttuvat niin paljon ja jotkut eivät ikinä muutu miksikään, laitan viestiä että muistuttaa minua parvekepurkautumaan kun seuraavan kerran vietän iltaa hänen ja helin luona.)
(välillä ystäviä löytää odottamattomista tilanteista, ja joistain odottamattomista tilanteista ei voi selvitä ystävystymättä.)
ensimmäinen tammikuuta. hassua. veli tilaa viereisessä huoneessa puhelimessa meille ruokaa, aurinko paistaa ulkona ja valkoinen kulkukissa mouruaa naapureiden pihalla, pekingin saastetasot ovat tänään niin korkealla että kaikki on sumeaa mutta tiedän kirkkaana päivänä vuoriston näkyvän juuri tuosta.
(ajattelen mustekaloja ja hymyilen, haluaisin jo takaisin suomeen.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
(humalaiset sanat ovat selväpäisiä ajatuksia)