(Meridan hiukset tuovat mieleen sateisen Helsingin ja aurinkoisen Wiltshiren, hetken ajan menen niin paniikkiin että olen varma sydämeni pysähtyvän. Yritän olla antamatta pääni sekoittaa keskenään nykypäivän ja menneisyyden mutta välillä se on niin vitun vaikeaa, miksi miksi miksi kukaan haluaisi minut, minut eikä jotakuta kauniimpaa laihempaa fiksumpaa kauniimpaa terveempää parempaa, ei kukaan ole ennenkään halunnut niin miksi haluaisi nyt.)
En uskalla mennä nukkumaan vaikka kello on jo huominen, pelkään näkeväni taas päämäärättömiä painajaisia teemukeista ja ilotulituksista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
(humalaiset sanat ovat selväpäisiä ajatuksia)