256

...Ja silti, aina välillä on näitä päiviä. Kaksikymmentä tuhatta sateenkaarikuosiin pukeutunutta ihmistä, kuohuviiniä kertakäyttölaseissa, ja tyttö kenestä olen yli vuoden hiljaa unelmoinut pitämässä kädestä kiinni ja suutelemassa niin kuin ei oikeasti olisi ketään muuta jonka kanssa haluaisi olla. Yritän olla toivomatta liikaa - eihän tällaista tapahdu minulle, ei oikeasti - mutta silti, en muista milloin olisin päivän aikana hymyillyt yhtä paljon.

255

Välillä haluan repiä ihoni kappaleiksi vain jotta se sopisi yhteen sieluni kanssa, jotta ulkokuoreni näyttäisi samalta kuin sisukseni.

Mutta ei, neulon pipoa sinisestä silkkilangasta ja katson kaikki Sherlock-jaksot putkeen, uudelleenistutan rönsyliljani vaaleanpunaiseen ruukkuun ja nukun kissa kiinni kyljessäni.

"anteeks mä tiedän että kello on keskellä yötä ja sä oot lomalla mutta appelsiini kyselee milloin käy ramboilta enkä mä uskalla sanoa tulevani koska pelkään että multa kysytään mitä kuuluu enkä keksi tarpeeks nopeesti valetta peittämään sitä että oon yksin ja tuntuu kuin hukkuisin"

254

I want my fucking heart back.

I’m sick of writing poetry

about how my heart escaped

and somehow found it’s way

into your waiting hands.

I keep writing

and writing

and writing.

Every goddamn poem

is about you

and I’m sick of it.

I’m sick of all these memories

that resurface

as vividly as the day we made them.

Every goddamn day.

Every time I write

I can never write about anyone else.

It’s always you

and I can’t seem to move on

from the way your eyes melted brown

when they met mine

or the bitter taste

you left in my mouth

from our last kiss.

You made poetry into something

I have no choice

but to turn to

in order to somehow

bleed you out of my system.

I hate it.

I hate that you’ve made poetry

a written account

of how badly I’ve fallen apart

since you stole my heart

and never gave it back.

I just want my heart back

but you’ve taken it

and I don’t know what to do

except write about

how badly I wish

my chest would stop aching

from the emptiness

you left

whenever your name comes up

in conversation.

It feels as if

the only way

for my ability to write

to come back

is to have someone else

steal my heart.

I just want my fucking heart back

but it seems

to have no intention

of ever returning.

— I never wanted you to become poetry. But in every word I write, all I find is you.

253

"All right, how about this one?"
"Oh my God, Vee, you are so lame."
"Shut up, country is bangin'."

En uskalla kuunnella countrya kovin usein. En melkein ikinä itse asiassa, koska silloin hymy nousee huulilleni tilanteesta riippumatta, nyökyttelen musiikin tahtiin ja hetken ajan olen varma olevani parhaiden ystävieni kanssa toisen äidin autossa, farkkuhameet ja spagettiolkaimiset topit päällä taistelemassa siitä kenen iPodista seuraava kappale soitetaan, ja sitten muistan - ei, olen Tampereella, en minä enää ole se sama ihminen. Olen pitkän aikaan sitten opetellut maskeeramaan leveän virginialaismurteeni standardilla brittienglannilla ja puhumaan itsestäni suomalaisena, mutta se tuntuu joka kerta yhtä valehtelulta.

("Tiesikkö, siitä on melkeen kaheksan vuotta ku muutettiin Suomeen, enkä oo edelleenkään tainnu oikeen antaa sitä porukoille anteeks.")

Haluan paeta täältä. Tiedän että ongelmani seuraavat minua riippumatta missä asun, mutta... niin. Haluan vain pois, paikkaan jossa voin olla oma itseni enkä vain tämä masentunut, ahdistunut, itseinhoinen mytty.

252

Maybe I was born

to spend the entirety

of my life trying to

forget about you.

-venula-

hold your breath and

Makaan yksin sängyssä ja tuijotan kattoa. Mietin vuorotellen lakanoideni uudelleen verellä tahraamista, lääkevarastoni viinipullon kanssa kurkusta alas huuhtomista, ja jonkun kaverin tänne pyytämistä. Mutta ei, en voi pyytää tänne ketään, en pysty - kysyin Lokilta jo hänen työvuorojaan mutta en kyennyt pyytämään häntä viettämään vapaailtaansa täällä, tuijotan tekstiviestikenttää itkien epätoivosta enkä siltikään voi pyytää toista ihmistä haaskaamaan aikaansa minuun.

(Marja lähti perjantaina riidan jälkeen ovet paukkuen Turkuun, hänen piti palata sunnuntaina mutta eipä kuulu mitään - en tiedä milloin hän tulee takaisin, vai tuleeko ollenkaan. Ei häntä tunnu paljon kiinnostavan se, että minun täytyy pysyä kotona ruokkimassa hänen kissaansa sillä aikaa kun hän murjottaa tyttöystävänsä luona. En voisi lähteä minnekään vaikka olisi paikka jonne mennä.)

En muista milloin olen käynyt viimeksi suihkussa, ehkä joskus viime viikolla. Lauantaina, ehkä? En jaksa välittää.

Taidan pukea vanhan lippiksen päähän ja lähteä käyttämään viimeiset euroni Alkoon. Ehkä tänä iltana uskallan -

se iskee yhtä lailla

Ahmin jatkuvasti. Käytän kaikki rahani sipseihin suklaaseen jäätelöön pizzaan karkkiin rahkaan vaikka oikeasti minulla olisi juuri ja juuri varaa ostaa bataattia ja quorn-paloja. Tunnen lompakkoni kapenevan kun minä levenen, reiteni ovat jo selkeästi suuremmat eikä vatsani enää kauniiin litteä. Vihaan itseäni, vihaan saamattomuuttani ja itsekurittomuuttani melkein yhtä paljon kuin vartaloani, pitäisi tehdä kaikkea mutta sen sijaan vain piiloudun kauppakassin kanssa huoneeseeni ja syön kolmen päivän energiatarpeen yhdellä istumalla.

En jaksa.

meteoriitti

what doesn’t kill you

leaves scars

ruins your lungs

dries out all your tears

leaves you lying awake at 4 in the morning

wishing you weren’t alive

- c.c. -

Jalkani pettävät alta kesken koiran iltalenkin, rojahdan märälle nurmelle istumaan ja itken ja itken ja itken. Toivon olevani kuollut, toivon meteoriitin iskeytyvän maahan juuri siihen kohtaan missä minä olen (minä en unohda sinua koskaan vaikka en muistaisi omaa nimeäni), toivon auton liukuvan tieltä päälleni ja repivän vartaloni verta vuotaviksi paloiksi, toivon sydämeni vihdoin tajuavan olevansa rikki ja pysähtyvän, toivon toivon toivon toivon miksen vain voi kuolla, miksi minun täytyy elää, miksen voi vain pyyhkiytyä pois että tämä kaikki loppuisi.

(Sarviksen odotushuone on aina tyhjä kun menen sinne, missä kaikki ovat? Uuden psykiatrin kädenpuristus on kuin kuollut kala, hänen otsansa rypistyy hänen lukiessaan BDI:ni tuloksia. Minulle kirjoitetaan sairaslomaa syksyyn asti, olen taas kerran epäonnistunut enkä uskalla kertoa kenellekään.)

(Lappityttö muutti tänään poikaystävänsä kanssa yhteen. Painan mattoveitsen terää ihoani vasten kunnes veri tahraa kaiken; sekunnin murto-osan ajattelen jotain muuta kuin sitä, että elämäni rakkaus on jonkun toisen avopuoliso.)

Nurmikon vesi imeytyy ylös vaatekerroksien läpi ja kyyneleeni vuotavat alas nurmikkoon, kai siinä on jotain runollista.