Olen vihdoin palannut takaisin Suomeen, lähden bussilla osastolle näkemään Heliä mutta häntä ei kiinnosta seurani, hän on mielummin minua laihemman tytön kanssa. Jossain vaiheessa toinen tyttö muuttuu lukioaikaiseksi tyttöystäväkseni, joka vain nauraa ja nauraa ja nauraa ennen kuin lähtee Helin kanssa suljetun makuuhuoneen oven taakse.
Joku on linkittänyt blogini Facebookiin enkä saa sitä sieltä pois, ihmiset haukkuvat minua huomiohuoraksi ja säälittäväksi läskiksi, Zen Cafén "Laiska, tyhmä ja saamaton" soi koko ajan taustalla ja äiti ilmoittaa ettei hän enää maksa lääkkeitäni tai terapiaa sen takia miten olen hänestä täällä puhunut. Viillän olkavarteni täyteen sydämenmuotoisia haavoja, kiipeän katolle ja hyppään.
Painajainen toisen perään, en edes herää niiden välissä vaan ne vain muuttuvat ja jatkuvat ja muuttuvat ja jatkuvat kunnes kello on vihdoin kymmenen ja havahdun taloudenhoitajan kolinaan viereisessä huoneessa.
(Vasta saatuani hengitykseni tasaantumaan tajuan nukahtaneeni vahingossa illalla kesken kirjan. En muista milloin olisin viimeeksi ylipäätään saanut nukahdettua ilman lääkkeitä, saati sitten vahingossa. Pakko siitä on vähintään puoli vuotta olla - muistan nukkuneeni kesällä yhden yön Helin luona ilman lääkkeitä, mutta siihen se taitaa jäädäkin. Kummaa.)
Laitan pitkästä aikaa Scandinavian Music Groupia soimaan, Missä olet Laila? on aina ollut lempilevyjäni.
osaan laulaa kuin enkeli
ja samalla en ollenkaan,
itken elokuvissa
mutta kotona en uskalla
Smg<3 tulee vaan kesäiltoja mieleen!
VastaaPoistaJa yh, painajaiset on kamalia... Mä näen melkein joka yö jotakin. Uni, rentouttavaa akkujen lataamista ja sillee.
Mutta onneksi ne on vaan unia, sullakin!
Mä oon aina tykännyt SMG:stä, mutta nykyään siitä tulee aina mieleen lopputalvi-alkukevät 2010 (vai oliko se 2011?), kun olin juoksulenkillä ulkona loskassa ja eksyin. :D
PoistaJoo, painajaiset on masentavan tuttu juttu. Harmi että ne on mulla niin pahoja että mä saatan ihan oikeasti herätä huutaen kauhusta, kämppis arvostaa varmasti! Onneks bentsot rauhoittaa mieltä ees jonkin verran, silloin kun ne uskallan ottaa.
Huu mitä käänteitä... Ovatko kirjoittamasi koherenttia todellisuutesi kanssa? Vaikka mitäpä tuohon vastaamaan, netin välityksellä en nimittäin välitä vaikkei olisikaan ja myönteiseen vastaukseen en kuitenkaan usko sokeasti. Raadollista, mutta näinhän se menee.
VastaaPoistaMun valveillaolo on pikemmin epätodellista painajaista ja unet -ah ketipinor-lääkeunet- elämää josta nautin. Oudosti on vinksahtanut tällaiseksi.
Voimiavoimiavoimia:)
Eivät unimaailmat itsessään tietenkään täysin koherentteja ole, etenkään levottomat painajaiset, mutta miten jokin voi olla koherentti jonkin "kanssa"? :D Taisit vahingossa käyttää väärää sanaa/sanamuotoa/tms, en nyt ollenkaan tajua mitä yritit kysyä. Jos tarkoitit että ovatko kirjoittamani esimerkit koherentteja jos ne toimivat vertauskuvina oikeista unistani niin vastaus on että nuo ovat ihan oikeita esimerkkejä viimeöisistä unistani eivätkä vertauskuvia, jos tarkoitit että ovatko painajaisteni yleiset teemat koherentteja vertauskuvina valveillaoloaikani ajatuksista niin yleensä kyllä. Mutta tuskinpa sillä väliä mitä tarkoitit on jos vastaus kerran ei kiinnosta, pistää tosin miettimään että miksi ylipäätään kysyt jos et välitä kielteisestä vastauksesta etkä usko myöntävää... O.o
PoistaSMG:n Laila. <3
VastaaPoistaJa minäkin näen aina noita blogi-Facebookiin-huraa -unia. Tahtoo olla nyymi.