akkunalla pienoisella

täysin unettoman yön jälkeen yhdeksästä neljään treenit, puhun heikki kinnusen kanssa aleksis kivestä ja yritän epätoivoisesti pysyä tajuissani vielä kuuteen kestävässä hallituksen kokouksessa. ensi viikolla koulun ja harkkojen lisäksi tentti ja tatuoinnin uudelleenväritys ja toisen hallituksen kokous ja toiselta paikkakunnalta vieraileva ystävä, mutta en saa ensikään viikonloppuna hengittää koska lisää tenttejä ja portfoliotyöskentelyä ja konsertti ja toinen konsertti ja syyskauden päätöstä juhlistava ravintolaillallinen ja yöllä ravintolasta suoraan lentokentälle syysloma tule jo haluan vain nukkua

hienohelma

en nuku en nuku en nuku en nuku

kaipaus soi

pinni ja viiru jaksavat kuunnella yöllä, naputella viestin toisensa jälkeen vaikka kello oli jo seuraavan päivän puolella. lopulta saan unta, nukun sikeästi marjan kouluun lähtemisen ja oman herätyskelloni ja kymmenen tekstiviestihälytyksen ohi ja herään vasta päivällä, kun koira hyppää viereeni ja tunkee kylmän kuonon kaulaani vasten. marja tulee kahden minuutin sisään kotiin ja kysyy mikä on, taisi kuulla epätoivoisen itkupotkukiroiluni illalla. hymyilen ja pudistan päätäni, istumme olohuoneeseen katsomaan televisiota, syön geisha-keksiä ja marja kutsuu minua naksuksi.

en tiedä mikä on tässä parin viikon aikana ollut niin vaikeaa. miksi yhtäkkiä kaikki muistuttaa minua lappitytöstä kylmä tuuli lämpimät sormet kuumat huulet kuiskattuja salaisuuksia ilotulituksia chinatown rakkautta rakkautta rakkautta ja elämästä jonka menetin, miksi olen taas niin vastenmielisen näköinen ruma läski oksettava hyi enkä muutenkaan kelpaa itselleni. ehkä se on vaan sitä etten tunnu kelpaavan muille; sehän on yksi lempielokuvistani jossa sanotaan että kun ihmiset tarpeeksi mollaavat niin sitä alkaa lopulta itsekin uskoa. minulla on marja ja lokki, joiden kanssa pahasta olosta ei yksinkertaisesti puhuta, ja viiru ja pinni, joita pelkään muutenkin häiritsevän joka kerta kun laitan viestiä. ei minulla ole muita. heliäkään ei enää kiinnosta, hän päätti ettei ystävyyteni ole vaivan arvoista ja poisti minut elämästään. yöllä katsoin hänen nimeään puhelimeni yhteystietoluettelossa ja kuiskasin salaisuuksia. "luulin olevani sulle tärkeä."

(marja meni äsken huoneeseeni etsimään toista kissaa, liian myöhään muistin jättäneeni veitsen kirjoituspöytäni päälle. rukoilen, ettei hän huomannut.)

speed

en edes vaivaudu liikuttamaan veistä, painan vain, painan kunnes tunnen ihon rikkoontuvan ja lämpimien pisaroiden valuvan ihoani pitkin

vihaan itseäni

waltz

en itsekään tajua, miten jaksan. koulua kuudesta kahdeksaan tuntia päivässä, koko ajan jaloillani ja usein kantaen pöytiä omenalaatikoota kuka ties mitä, koirakin pitää lenkittää ja ystäviä nähdä, lukea tenttiin toisensa jälkeen ja jaksaa hymyillä hymyillä hymyillä. iltaisin romahdan yhdeksältä, nukahdan silmänräpäyksessä ja näen levottomia unia kunnes kello soi nolla kuusi kaksi nolla ja kaikki alkaa uudestaan.

eilen heräsin jo kuudelta, kahdeksalta työvaatteet päällä punnitsen jo omenia myyntikasseihin ja yritän muistaa lajikkeiden maun ja käyttötapojen eroja. päivä sujui nopeammin kuin yksikään aikaisempi työpäivä yhtään missään, ja neljältä vaihdoin hameen ja korot takaisin päälle ja suuntasin kaupan kautta lokin luo. olin jo täysin valmistautunut pitämään hullun avautumisfestivaalin, itkemään ja huutamaan lapista ja helistä ja siitä miten en ikinä ole kenellekään taistelun arvoinen, mutta rojahdettuamme vihdoin sohvalle keksipaketin ja kahden viinipullon kanssa minä vain... unohdin kaiken paskan. nauroimme ja nauroimme ja nauroimme, katsoimme elokuvan toisensa jälkeen ja selasimme tumblria ja leikimme lokin kuolaavan labradorinnoutajan kanssa kunnes yhtäkkiä tajusimme kellon jo lähestyvän kahta yöllä. kaatuessani vihdoin omaan sänkyyni en muistanut, milloin olisin viimeeksi oikeasti nauttinut päivästä yhtä paljon.

tänään yritän taas valmistautua uuteen viikkoon, muistaa kähäräpersiljan latinankielisen nimen ja kuinka erotan saksan- ja maustekirvelin toisistaan. maustekasvitentti maanantaina, kuorotreenit tiistaina, kaverin kanssa kahvit torstaina, rikkakasvitentti perjantaina, koko päivän kuorotreenit lauantaina, koko päivän kuorotreenit sunnuntaina. yritän olla panikoimatta.

ensammast i sverige

"tietkö, viimeeks kun olin kahvilla tälleen ni petin mun tyttöystävää. oon kivuliaan tietoinen tilanteen ironiasta."

nauran ja nauran ja nauran ja nauran koska mitä muutakaan sitä voi tehdä? ei mitään, ei yhtään vitun mitään. kuorossa äänivastaavani halaa minua niin kuin aina kun edellisestä kerrasta on yli viikko, liityn hymyillen matkatoimikuntaan ja kikatan kertoessani vierustoverille kauniista ryhmänohjaajastani, vaihdan kuulumisia lukioaikaisen kaverin kanssa tekstaten samalla lokille ideoita tyttöjeniltaa varten. tuntuu kuin jokin sisälläni kuolisi mutta ei se mitään, jos jotain olen elämässäni oppinut niin sen että jos tarpeeksi valehtelee niin sitä alkaa itsekin uskoa. joten nauran, nauran hysteerisesti juostessani ulkona keltaisessa lehtisateessa koiran kanssa, nauran ja leikin että märät posket johtuvat vain kylmästä tuulesta silmissäni.

soittolista "syksyjä":
apulanta - pahempi toistaan
apulanta - ravistettava ennen käyttöä
bee gees - sayin' alive
christina perri - jar of hearts
coldplay - fix you
disturbed - down with the sickness
disturbed - land of confusion
ewan mcgregor feat. nicole kidman - come what may
happoradio - uhrille (välisoitto)
happoradio - ruumiinavauspöytäkirja
hellogoodbye - here (in your arms)
jippu feat. samuel edelmann - jos sä tahdot niin
kent - ensammast i sverige
marina & the diamonds - teen idle
marina & the diamonds - starring role
marina & the diamonds - how to be a heartbreaker
mumford & sons - babel
mumford & sons - i will wait
mumford & sons - hopeless wanderer
mumford & sons - the boxer
mumford & sons - little lion man
nightwish - i want my tears back
p!nk - don't let me get me
p!nk - who knew
p!nk - please don't leave me
p!nk - i don't believe you
p!nk - fuckin' perfect
p!nk - try
panic! at the disco - lying is the most fun a girl can do without taking her clothes off
phil collins - you'll be in my heart
placebo - taste in men
placebo - special k
placebo - song to say goodbye
placebo - protège moi
placebo - nancy boy
placebo - english summer rain
placebo - the bitter end
placebo - protect me from what i want
placebo - every you every me
plain white t's - hey there delilah
pmmp - pariterapiaa
samuli putro - kolme sisarta
samuli putro - älä sammu aurinko
the smiths - heaven knows i'm miserable now
tears for fears - mad world
tegan and sara - closer
tegan and sara - i'm not your hero
tegan and sara - where does the good go?
zen café - taxi
zen café - älä tee
zen café - huonot päiväsi
zen café - rakastele mua

go away, come back

"ai, oottekste takas yhdessä?"

en tiedä miksi välitän edelleen niin paljon, miksi en voi vaan päästää vittu irti kun toinenkin voi. en minä enää rakasta häntä, ei hän enää ole aurinko jonka ympärillä koko elämäni on pyörinyt vuosikaudet, hän ei enää ole se kenestä vannotan parhaan ystävän olevan hiljaa koska en uskalla toivoa ääneen, hän ei enää ole osa elämääni. enhän minä edes ole puhunut hänen kanssaan kymmentä sanaa enempää kerralla joulukuun alun jälkeen, miksi en vain voi olla välittämättä siitä että kaikki oli ja on edelleen hänelle niin helppoa? hän erosi poikaystävästään koska oli tunnevammainen ja kykenemätön sitoutumaan, hän panikoi ja heitti minut pois koska oli tunnevammainen ja kykenemätön sitoutumaan, nyt hän on takaisin yhdessä sen miehen kanssa. en ymmärrä, mitä hänellä on mitä minulla ei ollut, käteni tärisevät ja voin fyysisesti pahoin, yritän muistaa fysioterapeutin opettaman hengitystekniikan ja pysyä kaukana teristä, en saa en saa en saa en saa -

en enää ymmärrä yhtään mitään, mikä minussa on niin kamalaa oksettavaa vastenmielistä rumaa lihavaa typerää että ihminen toisensa jälkeen heittää minut pois, en ymmärrä

hopeless wanderer

aina yhtä mukavaa saada tietää, kuinka ei ole vaivan arvoinen. tästähän alkaa muodostua kunnon perinne, elämähän kävisi tylsäksi jos kuvittelisi olevansa millään tasolla rakastettava.

sandy

"mitä jos yksi ihminen saa vain tietyn määrän mahdollisuuksia ja mun kiintiö on täynnä"

itken ja itken ja itken ja mä en jaksa, tämä on näitä iltoja kun pitää pyytää pinniä ja viirua rauhoittamaan minua, muistuttamaan että kelpaan vaikka en millään meinaakaan uskoa. ei ole pitkään aikaan ollut ihan oikeasti näin itsetuhoinen olo, haluan huutaa kiroilla viiltää juosta hypätä tai edes nukkua, mutta olen lamaantunut paikoilleni, jumittunut omaan typerään oravanpyörääni.

set fire to the third bar

jos voisit pitää vain yhden muiston, mikä se olisi? suklaakeksilikööriä ja kaukaa näkyviä punaisia ilotulituksia, pehmeät huulet ja lämpimät sormet jotka pitävät omistani tiukasti kiinni. jos suljen silmäni kuulen edelleen musiikkiin sekoittuneet hurraahuudot ja kuiskauksesi korvassani.

paniikkikohtaus yksin olohuoneen sohvalla, koira on sen alla piilossa ja pelkään taas kuolevani.

i will wait

"bye, love you"

pidätän hengitystä odottaessani vastausta. ei olisi tarvinnut pelätä, vastaus tulee heti you too sis ja minä hymyilen pitkästä aikaa aidosti. en ymmärrä miten paljon rakkautta voi mahtua yhteen ihmiseen, en ymmärrä miten on mahdollista että valehtelisi varastaisi kuolisi tappaisi toisen vuoksi vailla sekunnin harkinta-aikaa. pikkuveljeni on ainoa syy miksi olen edelleen elossa, en voisi ikinä tehdä sitä hänelle, en voisi ikinä jättää häntä yksin ja miettimään että miksi.

(hän soitti minulle taas, seitsemän ja puolen tuhannen kilometrin päästä, ilmoittaakseen ettei hän ole kohta jo loppuvan teini-ikänsä aikana tehnyt tarpeeksi typeriä teini-ikäisten asioita. hän haluaa hankkia lävistyksen muttei keksi minne, nauramme homostereotypioille ja siitä kuinka vaikeaa on löytää hygieninen lävistämö pekingin keskustasta.)

on ollut kovin synkkää muutama päivä, kuumetta ja väsymystä ja yksin sängyssä itkemistä mumford & sonsia kuunnellen. välillä en ymmärrä elämää.

crumbling down

when you try your best but you don't succeed
when you get what you want but not what you need
when you feel so tired but you can't sleep
stuck in reverse

and the tears come streaming down your face
when you lose something you can't replace
when you love someone but it goes to waste
could it be worse?

lights will guide you home
and ignite your bones
and i will try to fix you

and high above or down below
when you're too in love to let it go
but if you never try you'll never know
just what you're worth

lights will guide you home
and ignite your bones
and i will try to fix you

tears stream down your face
when you lose something you cannot replace
tears stream down your face
and i

tears stream down your face 
i promise you i will learn from my mistakes
tears stream down your face
and i

lights will guide you home
and ignite your bones
and i will try to fix you

- coldplay, 'fix you'

enkä minä saa henkeä en saa henkeä en saa henkeä if you never try en saa henkeä en saa henkeä just what you're worth en saa henkeä

enkä minä enää ikinä halua tuntea yhtään mitään

could it be worse

i could really

lonkero lonkero tupakka lonkero lonkero, paska kauhuleffa, tupakka viini viini tupakka tupakka viini, tekstiviesti huvittaako seura tupakka viini, naurua käsiä vaatteita vaatteita, korkokengät vasten asfalttia ja pienimuotoinen eksyminen ja yhtäkkinen hervanta, tupakka tupakka viimeiset viinit, vihdoin kotiovi ja meikinpoistoaine ja sänky oi luoja puhtaat lakanat kiitos

aamulla katson peiliin ja kiroan näkyviä mustelmia, äkkiä pojille viestiä ja milloinkohan mä opin että vitutukseen ei pidä ryypätä ja kauppaan ostamaan kaurapuuroa. onneksi marja on tyttöystävänsä luona, tänään en millään jaksaisi tuomitsevia katseita; haluan vain kuunnella musiikkia, tiskata ja lukea kirjaa. olen kaksikymmentäkaksi, minulla on vielä oikeus purkaa paha olo juuri niin typerällä tavalla kuin huvittaa.

space

annoin vihdoin kenkää terapeutilleni. ystävällisin sanoin ja kiittäen syvästi vittu tyhjästä mutta ilman mitään varaa kompromisseille - lopetan nyt; en vuoden lopussa, en ensi viikon jälkeen, vaan juuri tällä hetkellä. terveisin marie. pyysin uudelta lääkäriltäni lähetteen dkt-pätevyyden omaavalle psykiatriselle sairaanhoitajalle, ja lähtiessäni sarviksesta uskalsin vihdoin hymyillä.

(eilen vietin viisi tuntia ensin arboretumissa ja sitten hatanpään ruusutarhassa. söin jäätelön ja pienen viipaleen kasvispiirasta, otin monta monta monta valokuvaa ja luin lempikirjaani.)

neljä viikkoa koulua takana. jos joku olisi sanonut minulle kaksi vuotta sitten, vuosi sitten, jopa puoli vuotta sitten että tulisin olemaan neljä viikkoa koulussa ilman yhtäkään luvatonta poissaoloa... en tiedä. en ainakaan olisi uskonut. onhan tämä ollut vaikeaa, paniikkikohtauksia ja kipeitä lihaksia ja epätoivoista itkua, mutta olen silti selvinnyt. takana yksi kuukausi, ehkä minä selviän vielä kahdestakymmenestä.

puolimieli

potilas kuollut heikkouteen 

omaan mahdottumuuteensa 

vuosia tapoimme toisiamme 

 potilas kuollut heikkouteen 

suremaan jäävät omaisensa

sinä ja minä ja syntymättömät lapsemme 

bussissa matkalla kouluun soi kappale joka saa sydämeni hakkaamaan väärää tahtia, mielessäni pyörii tennispalatsi kaatosade punahilkka yöjuna mulan otava klementiini nälkäpeli ja keuhkojani puristaa niin kovaa etten saa henkeä, yritän olla ajattelematta viittä täydellistä lasta ja norjaan karkaamista ja elämää joka oli niin itsestäänselvyys. pukuhuoneessa välttelen muiden katseita, olkaa kiltit hiljaa hiljaa hiljaa HILJAA.

siimaleikkurin käytön säännöllinen rytmi rauhoittaa minua jonkin verran koulupäivän ensimmäisen puolikkaan aikana, mutta vartaloahdistuksen täyttämä lounas repii saumat liitoksistaan. juoksen ulos luokasta kesken täysin epäonnistuneen syysistutusprojektin, lukitsen wc:n oven perässäni ja haukon henkeä, tunnen kyynelten valuvan ja pelkään kuolevani.

en tiedä kuinka kauan paniikkikohtaus kestää, mutta vain opettaja vaikuttaa huomanneen poissaoloni. hän onneksi tiesi jo etukäteen mahdollisuudesta ja vain kohottaa kulmiaan, kysyy ääneti että olenko kunnossa. nyökkään vaivihkaa ja jatkan syklaamien asettelemista sievästi punottuun koriin.

vaikka vuoksesi

"tän hemmetin pallon laittaminen on kyllä aina se kaikkein vaikein osuus."
"...siis mitä, onko se neula jo mennyt läpi?"

nauran epäuskoisena putka tattoon tutulle tytölle; miten on mahdollista että 'oikean' lävistyksen tekeminen sattuu vähemmän kuin tavallisen korvakorun? hymyilen kävellessäni studiolta bussipysäkille, uusi koru tuntuu vieraalta mutta tein sen, haista sinä neulakammo vittu, naputtelen innoissani puhelimeni näyttöä. parin viikon päästä palaan tatuoinnin uudelleenväritystä varten, yritän olla muistelematta miten ilkeältä jakapöytää vasten hakkaava neula tuntui.

kuuden viikon päästä olen espanjassa, viidentoista viikon päästä taas kiinassa. ihanaa päästä perheen luo, mutta odotan silti vähän peloissani - mitä jos vietän taas koko matkan itkien äidin takia, mitä jos äiti heittää kommenttia vartalostani, mitä jos taas joudun kuuntelemaan äidin oksentamista minun vessassani, mitä jos lihon ennen sinne menoa, mitä jos en ole tarpeeksi laiha kaunis onnistunut laiha -

valssi

"jos miulla just nyt ois suklaakakku, niin maailman ainoa ihminen jonka kanssa suostuisin sen jakamaan, oisit sie."

yli vuorokausi pelkkää itkua, kaikki tuntuu kaatuvan niskaan puhtaan itseinhon muodossa. välillä sattuu niin paljon etten kestä, vetäydyn nurkkaan painamaan puolikuun muotoisia jälkiä käsivarsiini. pari naarmua sinne tänne, ihan sama se on - olen muutenkin jo täynnä oksien raapimia jälkiä, ei kukaan huomaa eroa.

onneksi on viiru, joka onnistuu ihan joka kerta saamaan päivääni vähän enemmän valoa. välillä on hyvä päästä kiroilemaan yksinäisyydestä ja sydämen särkymisestä jollekin joka ymmärtää eikä tuomitse.