please don't leave me

Koulussa on lounaaksi kasvissosekeittoa ja juuresraastetta mutta myös kermassa uivaa omena-mustikkapaistosta, aluksi minä ihan oikeasti kuvittelin ottavani vain vähän ruokaa enkä ollenkaan jälkiruokaa mutta sitten jokin napsahti, tietenkin napsahti, ainahan minulla napsahtaa. Täytän pienen kulhon ihanalla tummansinisellä mönjällä ja kymmenen minuuttia myöhemmin nousen pöydästä ja juoksen vessaan, mä en pysty tähän mä en pysty mä en pysty tajuattekste että mä en vittu kykene olemaan, kai luokkakaverit ovat jo tottuneet siihen että minä lähden aina heti syötyäni, kai he luulevat minun vain pakenevan johonkin nurkkaan lukemaan rauhassa.

Pidättelen itkua pestessäni tärisevät käteni, en ymmärrä miksi en vain voi olla onnellinen (viisikymmentäkahdeksankiloinen ja silti onnellinen) tyttö joka syö ilman että haluaa repiä ihonsa riekaleiksi.