(Kävelen vähän hämilläni valinnaisinfosta lounaalle, en vieläkään ole täysin tottunut siihen että suunnittelen opintopolkuani ja ihan oikeasti odotan innolla tulevaa.)
Huomenna pitää käydä vielä Stockmannilla ja Postissa, mutta muuten alkaa velvollisuudet olla putkessa; tänään juhlistan armottoman raskaan viikon loppumista lakkaliköörillä ja Greyn anatomialla Sinin kanssa, ja huomenna Heli toivottavasti jaksaa seuraani. Pitkästä aikaa oikea viikonloppu.
Monen monituista vuotta sitten,
Kuningaskunnassa meren äärellä,
Asui neito, jonka saatat tuntea
Nimellä Annabel Lee;
- katkelma: Edgar Allan Poe, "Annabel Lee"
eii Annabel Leen suomentaminen on suurin rike ehkä ikinä. Aluperäistä kehiin, suomentaminen pilaa koko runon upeuden.
VastaaPoistaYmmärrän pointtisi, minkä tahansa kääntäminen vie osan merkityksestä ja taiasta pois - kirjoitin itse asiassa yliopistossa esseen kirjallisten teosten alkuperäiskielellä lukemisen tärkeydestä - mutta vaikka on olemassa hyviä käännöksiä ja huonoja käännöksiä niin mielestäni taiteen jakaminen muille ei ikinä ole väärin. Niin kauan kuin henkilö tietää alkuperäisen tekstin olemassaolosta, niin parempi että englannin (tai minkä tahansa teoksen alkuperäiskielen) kanssa haparoiva ihminen lukee käännöksen kuin ei lue kielitaidon riittämättömyyden takia ollenkaan. Esimerkiksi mielummin minä luen Kolme muskettisoturia Anna Louhivuoren 1950-luvulla kääntämänä tietäen etten ymmärrä 1800-luvun ranskalaista kulttuuria ja etten lue sanoja juuri niin kuin Alexandre Dumas ne kirjoitti, kuin yritän lukea Les trois moisquetairesiä ymmärtämättä sanaakaan tai olen lukematta sitä ollenkaan.
PoistaValitsin tekstiin ihan tarkoituksella huonomman suomennoksen enkä parempaa alkuperäisteosta ihan sen takia, että on todennäköisempää että tämän blogin kohdeyleisö lukee jo valmiiksi "oudon" tekstinpätkän suomeksi kuin englanniksi, ja haluan jakaa runon upeuden mahdollisimman monelle.
Tulipas romaanimittainen vastaus :D Kirjallisuustiede on pop ♥