työhaalareita (käytännölliset mutta valitettavan rumat) ja lapioita ("mä voin ottaa ton hobittikokoisen") ja ruohonleikkureita (nauran ilosta kun vihdoin alan hallita ajettavan leikkurin) ja vaikka mitä, päästessäni kotiin olen niin poikki etten voi kuin rojahtaa sohvalle. valitettavasti gordon ramseyäkin kuunnellessa pitää tehdä töitä: pitää opetella ulkoa tuhoeläimiä tauteja mausteyrttejä leikkokukkia leikkovihreitä ruukkukasveja perennoita puita pensaita ihan helvetisti kaikkea. kellon tullessa yhdeksän olen niin väsynyt niin väsynyt etten enää kestä, ja alan katua jokaista kertaa kun olen elämäni aikana nauranut ammattikoululaisille edes hyväntahtoisena vitsinä kaverien kesken.
eilen näin terapeuttiani ensimmäistä kertaa toukokuun jälkeen. turhautti yhtä paljon kuin aina: hän jättää täysin huomiotta tärkeät asiat vaikka kuinka yritän ottaa asiaa puheeksi, ja sitten hän haluaa väkisin vääntää asioista jotka minä olen käsitellyt loppuun asti. olemme jo sopineet että pyritään saamaan terapia päätökseen vuodenvaihteeseen mennessä, mutta oikeasti haluaisin vain laittaa hänelle viestiä että anteeksi mutta lopetan terapiakäynnit tähän kiitos ja hyvää jatkoa nyt sai riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
(humalaiset sanat ovat selväpäisiä ajatuksia)