taas yksi uneton yö takana. aamuöinen koiralenkki saa makaaberin käänteen kun olen kompastua puoliksi syötyyn rusakon päähän, mutta jostain syystä purskahdan vain nauruun ja käännän katseeni taivaaseen: otava tuo mieleen yöjunat ja lapin kylmyyden, mutta orion on lämmin ja turvallinen kävellessäni pyjamahousut jalassa kotiin.
tänään olen kuunnellut queeniä ja siivonnut, lukenut arthur conan doylea ja kerrankin nauttinut tyhjästä asunnosta. yleensä yksin ollessani ahdistun neliömäärästä, mutta on tässä hyvätkin puolensa.
(rakastan huoneeni tuoksua. pyykinhuuhteluaine ja marc jacobsin hajuvesi ja sininen pall mall ja satoja kirjoja ja imelä mansikkamehutiiviste ja jotain mikä on ehkä ominaista minulle. yksiössä asuessa koko paikka tuoksui samalta joten mitään ei erottanut, mutta täällä minun makuuhuoneeni tuoksuu selvästi minun makuuhuoneeltani, ei olohuoneelta eikä keittiöltä eikä marjan huoneelta vaan minulta.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
(humalaiset sanat ovat selväpäisiä ajatuksia)