"anteeks mä tiedän että kello on vartin vaille yks torstaiaamuna ja mä toivon ettet sä herää tähän mutta -"
luin yksitoista tuntia putkeen ja nyt en saa henkeä, naputtelen ässälle viestiä tärisevin käsin koska jotkut asiat ovat niin väärin, on olemassa asioita jotka ovat niin suuria että olen pakahtua koska eivät ne millään mahdu vartaloni sisälle, tähän asuntoon, tähän kaupunkiin maahan universumiin
(it is unacceptable that people look at me and don't see you)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
(humalaiset sanat ovat selväpäisiä ajatuksia)