maanantaina silja käyttää ruokarahansa kukkakimppuun. stockmannin myyjä hymyilee kauniisti ja kysyy haluaako silja kimpun lahjakääreeseen, silja kohteliaasti kieltäytyy ja lähtee suoraan kotiin. hän asettelee keltaiset valkoiset oranssit vihreät kukat lasimaljakkoon olohuoneen pöydälle ja hymyilee.
tiistaina silja käyttää rahansa valintatalossa alennuksessa oleviin novitan viivi-keriin, kaksi sinistä ja yksi ruskea. auringon laskiessa hän neuloo korpinkynsi-kaulahuivin viileitä syysiltoja varten, eikä mene nukkumaan kuin kello on jo huominen.
keskiviikkoaamuna silja on pyörtyä noustessaan sängystä. hän kaatuu takaisin makaamaan ja nauraa hengästyneesti taistellessaan pimeyttä vastaan; oi miten ikävä hänellä onkaan ollut tätä. puettuaan hitaasti päälle silja laittaa korot jalkaan ja kävelee kulmakauppaan ostamaan kaksi magnumin jäätelöpuikkoa, kotona hän laittaa resident evilin pyörimään ja istuu sohvalle syömään molemmat jäätelöt, hitaasti ja nautinnollisesti.
torstaina siljan vatsa on ihanan litteä, mutta vastattuaan puhelimen pirinään hän ei ehdi keksiä tekosyytä tarpeeksi nopeasti ja lupautuu lähtemään annan kanssa kahville. kasvispasteija soijalatte suklaakonvehti, pakko käyttäytyä normaalisti pakko pakko pakko.
perjantaina silja käyttää rahansa kuohuviinipulloon. hän makaa keittiön lattialla kuunnellen frédéric chopinä ja leijuu jo yhden lasillisen jälkeen.
lauantaina silja herää oksentamaan vettä ja vatsahappoja ja käyttää rahansa fanta zeroon (jaffa light on parempaa, mutta siinä on aivan liikaa numeroita etiketissä). hän avaa tärisevin käsin jääkaapin oven ja ottaa soijamaidon esiin, juo kupillisen kupillisen jälkeen earl greytä ja yrittää hengittää.
sunmuntaina siljaa heikottaa edelleen, mutta hän on luvannut lähteä karoliinan kanssa ottamaan aurinkoa kaukajärven rannalle. hän juo lasillisen vettä ennen kuin hyppää polkupyörän selkään, hänen reitensä ovat tulessa mutta ilmassa tuoksuu pioni ja järvivesi ja hän hymyilee. kolmen minuutin jälkeen häntä alkaa tosissaan huimata, helvetti, nyt huimaa liikaa, hän yrittää jarruttaa mutta silmissä mustuu ja hän tuntee maailman kääntyvän ja -
kirjoitan taas tytöstä nimeltä silja, tiedän hänestä jo paljon. hän ei ole alter ego, ei oikeasti; hän on kuin synkkä peilikuva, pahin pelkoni, henkilö joka saattaisin olla jos olisin tehnyt ja tulisin tekemään kaikki väärät valinnat.
(on aina yhtä ihmeellistä, kun kirjoittaessa tuntuu kuin itse oppisi tuntemaan ihmistä sen sijaan että loisi hänet omasta päästä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
(humalaiset sanat ovat selväpäisiä ajatuksia)