nojaan täristen vessan seinään, punertavat silmät tuijottavat minua peilistä takaisin. "se oli viimeinen kerta", kuiskaan kuvajaiselleni, ja melkein jopa uskon itseäni.
(marja lähti taas turkuun, sanoo tulevansa ylihuomenna takaisin mutta hänet tuntien menee taas viikko. ei minulla ole täällä parempaakaan tekemistä.)
huomenna pitää viettää päivä äidin ja veljen kanssa, äiti lähtee ylihuomenna takaisin kiinaan ja veli seuraa pian perässä. en millään jaksaisi äitiä, kaksi päivää kolmessa viikossa on ihan liikaa, mutta isovanhempani saattavat liittyä seuraamme ja heidän takia on pakko jaksaa - isoisällä on alle kaksi vuotta elinaikaa jäljellä, ja hekin asuvat ulkomailla kymmenen kuukautta vuodesta.
postissa tuli koululta kesätehtävät, ensimmäisen viikon lukujärjestys ja yrittäjyysleiri-info. jälkimmäinen kauhistuttaa, miten minä pystyn nukkumaan vieraassa paikassa vieraiden ihmisten ympäröimänä? minun on pakko luottaa uniseuraan ellen halua vain valvoa; kestän lokin ja helin sängyt, mutta siitä on vuosia kun olen viimeeksi ollut yliopistokaverien sohvilla punkkaamassa, ja pelkkä ajatus että jäisin yhdenyönjutun luo nukkumaan on naurettava. yhtäkkiä pitää koko päivän kestävän kouluhomman (sosiaalisen kouluhomman) jälkeen nukkua jossain salin lattialla tuntemattomien teini-ikäisten keskellä. apua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
(humalaiset sanat ovat selväpäisiä ajatuksia)