pelaan marjan kanssa koirapingistä autiolla jalkapallokentällä (mennään seisomaan kentän vastakkaisiin päätyihin, päästetään koira vapaaksi ja huudetaan sitä vuorotellen juoksemaan kummankin luo), nauran ääneen vaikka kenttä tuokin mieleen vanhan painajaisen. kiroilemme liian kevyttä vaatetusta mutta emme siltikään käänny takaisin, minä naputtelen hymyillen viestejä helille marjan yrittäessä tunkea heinänkortta korvaani ja sepittäessä kauhutarinoita lihansyöjäkärpäsistä.
herätyskello pirisee jo ihan liian kohta, mutta välillä ei vain millään malttaisi mennä nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
(humalaiset sanat ovat selväpäisiä ajatuksia)