"en saa henkeä, etkö ymmärrä? jalat pettävät alta ja tuntuu kuin jättimäinen levy painaisi rintalastaani vasten enkä saa henkeä en saa henkeä en saa henkeä. välillä kipu sisälläni on niin voimakas että olen varma kuolevani tähän, ihan aikuistenoikeasti, vaikka jokin akateeminen osa minusta tietää tämän kaiken olevan vain päässäni. ehkä olen heikko, mutta itken ja itken ja en saa henkeä."
kirjoitan kunnes en enää pysty pitämään kynää kädessäni, kunnes niveleni ovat jäykkiä ja keskisormen nahka alkaa kuoriutua pois.
(ja taittelen paperin laatikkoon ja käperryn sänkyyn ja en saa henkeä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
(humalaiset sanat ovat selväpäisiä ajatuksia)