jäätelöä stockmannin kahdeksannessa kerroksessa, naistenvaateosaston alekorien kiertämistä ja tutun amerikkalaisittain taittavaksi englanniksi nauramista. minulla oli lempivaatteeni päällä ja jopa veli sanoi miten kivalta näytän, onnistuin olemaan itkemättä kun näin isovanhempani ensimmäisen kerran isoisän lähestyvästä kuolemasta kuultuani, äitikään ei vittuillut kertaakaan ja tarjoutui jopa maksamaan koulua varten tarvittavat työvaatteet.
rautatieasemalla en millään olisi halunnut päästää pikkuveljestä irti, yritän olla ajattelematta kuinka nopeasti hän kasvaa ja kuinka hänkään ei enää oikeastaan ole lapsi - kun vuoden päästä näen hänet seuraavan kerran, pikkuinen tulee jo olemaan kaksikymmentävuotias, vaikka juurihan hän täytti kuusitoista. illalla lähetän tekstiviestin ily lil bro, take care of yourself k, ja vasta monta tuntia myöhemmin tajuan etten ikinä ennen ole kertonut hänelle edes noin lyhyin sanoin rakastavani häntä.
(elektroniikkaosastolla äidin ja veljen katsoessa kuulokkeita minä livahdin kassalle ja ostin miles davisin kind of blue -levyn. se muistuttaa kymmenestä harakasta, uusista mahdollisuuksista ja ullakkohuoneista, mutta siitä on jo pitkän aikaa kun ne muistot ovat surettaneet. nyt vain makaan sängyllä ja annan kehoni väristä trumpetin voimasta, ajattelen tulevaa ja hengitän.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
(humalaiset sanat ovat selväpäisiä ajatuksia)