"en mä oo kertonut siitä muille kuin lokille."
"miks?"
"se on, tai oli, liian... liian tärkeä kai. niin paljon oli vaakalaudalla, en mä uskaltanut puhua ääneen."
eilen makasin marjan huoneen lattialla itkien sen yhden takia joka olisi voinut olla. en ajattele häntä kovin usein, en enää, mutta välillä suru iskee silti niin voimakkaasti etten saa henkeä.
tänään on onneksi ollut hyvä päivä, kävin lokin kanssa huvipuistossa ja oli ihana nähdä vanhoja työkavereita, meno oli vähintään yhtä hulvattoman (ja todennäköisesti työolosuhteisiin sopimattoman, mutta viis siitä) härskiä kuin viime kesänä - kaksi minuuttia kättelyn jälkeen spekuloin yhden uuden kanssa sitä, kuinka meidän pitäisi harrastaa seksiä jääkaappia vasten. nauroin välittämättä liian suurista hampaistani ja lupasin mennä huomisiin bileisiin. jossain sisälläni kutittaa.
(ostin huvipuistoilun jälkeen farkut, jotka saavat perseeni näyttämään maagiselta. olen aika varma, ettei alavartaloni ole näyttänyt yhtä hyvältä sen jälkeen, kun teini-ikäisenä lopetin uimahypyn.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
(humalaiset sanat ovat selväpäisiä ajatuksia)