minä

haaveilen siitä, että joskus uskaltaisin olla oma itseni. kulkea lyhyissä shortseissa ilman sukkahousuja, tai kukkamekko päälläni häpeämättä käsivarsieni kokoa. tuskin vielä tänä kesänä, mutta olisinkohan onnellinen 2014 kesään mennessä? muistan olleeni täysin - no, en täysin, mutta tarpeeksi - tyytyväinen vartalooni silloin kun olin muuten onnellinen, tiedän että ratkaisu ei ole muuttaa vartaloa vaan muuttaa mieltä, mutta... niin. toinen on kovin paljon helpompaa kuin toinen.

(olen kovin pitkään miettinyt buddhalaisuutta, vaikken sitä ole uskaltanut ääneen sanoa kuin marjan buddhalaiselle tyttöystävälle. katolilaiseksi minut on kasvatettu, ja pelkkä ajatus sen yhteisön jättämisestä sattuu, vaikka he tuomitsevat minut sen takia että rakastan. kävin lainaamassa kirjastosta kolme kirjaa käytännön buddhalaisuudesta, kaksi kirjaa syömishäiriöistä paranemisesta, ja yhden kirjan siitä, kuinka länsimainen nykykulttuuri ajaa yhä enemmän nuoria naisia syömishäiriöihin.)

haaveilen pitsisestä kellohameesta, osaisinkohan ommella jonkun kauniin? olen viimeisen viikon vain ommellut ommellut ommellut ja nyt iski pitsifiilis. varmasti jos kävisin kirpputorilla niin löytäisin jotain kamalaa vanhaa pitsiä, muttakun täyskelloa varten tarvitsen vähintään 120x120cm, ja sitten pitäisi vielä löytää sopiva kangas alushameeseenkin. eurokangas on niin kamalan kallis, ja tili näyttää kohta miinusta.

(kellohameet ovat turvallisia, ne korostavat vyötärön kapoisuutta ja peittävät jättimäiset reiteni.)