kuoroharjoituksissa katselen vaivihkaa yhtä konserttiin tulevista tanssijatytöistä, tauolla peilailen vessassa toisen laulajan kanssa ja huokailemme vuoronperään henkilöistä, jotka takuulla ovat sekä heteroita että varattuja. olen edelleen kipeä niin en ollut riveissä laulamassa, vaan seurasin katsomosta ja kommentoin akustiikkaa ja nuottikansioiden asentoja ja mitä tahansa mieleeni juolahti, samalla kuumeisesti miettien, että uskaltaisinko puhua tanssijalle. lopulta minun ei edes tarvinnut uskaltaa, kun hän tuli pyytämään minua ottamaan muutaman valokuvan heistä. käteni tärisivät kun hän hymyili lämpimästi ja kosketti sormiani kiittäessään, esitin kömpelöitä kohteliaisuuksia koreografiasta ja olin varma näyttäväni maailmanluokan hölmöltä. (ihan hassua, minähän pidän tytöistä, naisellisista sievistä pitkätukkaisista tytöistä, ja yhtäkkiä huomaan piiloon karanneen seksuaalisuuteni nostavan päätään tämän miesten farkkuihin pukeutuneen, meikittömän ilmestyksen takia.)
kello on jo iltapäivä ja marja nukkuu vielä, olen jo käynyt koiran kanssa ulkona ja syönyt aamupalaa (mä vihaan nälkää vihaan vihaan vihaan, katoa jo kiltti katoa) ja pelannut videopelejä, kohta on pakko alkaa siivota kun loppuu tekeminen kesken ja riski omiin ajatuksiin vajoamisesta nousee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
(humalaiset sanat ovat selväpäisiä ajatuksia)