sunnuntai 19. toukokuuta 2013

sä katsoit silmiin

"vittu herää."

pinni jaksaa ja jaksaa ja jaksaa yrittää takoa minuun järkeä. en ymmärrä miten tämä voi olla niin vaikeaa, en edes ymmärrä miten ylipäätään sairastuin - minunhan piti vain vähän laihduttaa, karistaa masennukseen ahmitut kilot pois. terapeutti ja psykiatri ja terveydenhoitaja ja ravitsemusterapeutti ja fysioterapeutti kaikki sanovat samoja sanoja, tätä mukaa tapat itsesi etkö sä marie ymmärrä SÄ TAPAT ITTES. vaikka en ole varma haluanko elää, olen kyllä varma etten halua kuolla sydänkohtaukseen ennen kahtakymmentätoista syntymäpäivääni.

pitäisikö minun ihan oikeasti yrittää päästää tästä irti?

(ajattelin opetella longboardaamaan. tarvitsen sitä varten energiaa, ja sitä paitsi, miten voisin ikinä jaksaa syksyllä koulussa jos olen pyörtymispisteessä niin kuin eilen taas.)

poistin painolistan sivupalkista. pieniä askelia.

2 kommenttia:

  1. kyllä sä haluat elää. jokaisessa meissä on se elämänkipinä, vaikka sitä saattaakin olla joskus vaikea löytää.

    päästä irti. anna elämälle mahdollisuus. se kannattaa. pienin askelin, kohti elämää.

    <3

    VastaaPoista
  2. Oikeastaan teknisesti ottaen en itsekään ole anorektikko/bulimikko, vaan kuljeksin ympäriinsä epätyypillisen bulimian diagnoosilla. Oon original syömishäiriöhipster. Harmi vaan että täälläpäin ainakin ossanlääkärin mielestä atypica suomentuu ei-niin-vakavaksi.

    Toivon itsekin että siitä olisi hyötyä, näin eron hajottamana on kyllä ihan helpottavaakin nostaa kädet pystyyn ja päästä pois maailmasta. Millanen kartoituskäynti, onko se samantyyppinen asia kuin hoitokokous?

    VastaaPoista

(humalaiset sanat ovat selväpäisiä ajatuksia)