schnagulei

"moi, hei, sori, tota, tahtoisiksä joskus lähteä mun kanssa kahville?"
"siis... mitä?"
"niin!"
"ollaanko me tavattu jossain aikaisemmin?"
"ei ainakaan mun tietääkseni."
"ai. no, mennään vaan!"
"kiva, mun pitää nyt juosta pyörälle mutta tässä on mun puhelinnumero, laita joskus viestiä, moikka!"
"moi!"

syke lähestyi kahtasataa vielä pitkään sen jälkeen, kun uskaltaduin puolispontaanisti kysymään erittäin hämmentynyttä tanssijatyttöä kahville. en tiedä tietääkö hän nimeäni, en tiedä onko hän varattu tai edes naisiin päin, mutta eipä minulla kai mitään menetettäväkään ole, kun tämäniltaisen konsertin jälkeen tuskin muuten näen häntä enää ikinä.

(nyt jälkikäteen olen ihan paniikissa, vaikutinko hullulta stalkkerilta, elämättömältä luuserilta, rumalta läskiltä oksettavalta hyi, miten ihmeessä kehtasin tehdä jotain tuollaista?)