lauantai 25. toukokuuta 2013

1972

(hei, heli, olen päässyt elossa kotiin. toivottavasti olet jo autuaasti unessa, kiitos seurasta. )

öiset lähiöt tuoksuvat aivan erityiseltä. jokaisella vuodenajalla on omat tunteensa, mutta vaaleanpunainen taivas ja nurmikon päällä leijuva usva, kesä, tuoksuu aivan yhdysvaltojen itärannikolta. välillä olen aivan varma olevani vieläkin pikkuveljen kanssa kodin takapihalla teltassa nukkumassa, kinastelemassa kumpi saa ohuemman makuupussin ja milloin pieni lyhty vihdoin sammutetaan.

lopulta havahdun kuitenkin todellisuuteen, en ole enää huoleton yläasteikäinen ja siitä on jo monta vuotta kun lentokone laskeutui lopullisesti suomeen. iltaviineilyksi vaihtunut päiväkahvi helin ja tämän ystävien kanssa oli kuitenkin ihana, selvisin hyvin vieraista ihmisistä ja kovista äänistä ja helin siskon ajattelemattomista ruokamöläytyksistä, ja vain ajatus nälkäisistä kissoista ja säännöllisestä unirytmistä sai minut yhden jälkeen lähtemään kävelemään melkein viittä kilometria kotiin - vaikka heli kovasti yrittikin saada minut jäämään juttelemaan ensimmäisen bussin lähtöön asti. siitä on pitkä aika kun joku on oikeasti vaikuttanut välittävän minusta niinkin paljon, ja sydäntä lämmitti viileästä yöstä huolimatta.

kauneita uneja.

2 kommenttia:

  1. Otin kiltisti puolikkaan, nukun huomenna. Toivottavasti et palellut kovasti.

    Unia, yksisarvisten kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kunhan sitä edes joskus nukkuisi! mäkään en saanut unta ennen vajaa kolmea, kun en humalassa viitsinyt ottaa vahvoja lääkkeitä.

      Poista

(humalaiset sanat ovat selväpäisiä ajatuksia)