valvon ja valvon ja valvon, pakotan itseni elämään päiväkausia muutaman tunnin yöunilla kunnes kehoni vihdoin pettää minut. päiväsairaalalla lipsun takaisiin sherlock holmes -aiheisiin uniin joiden vertauskuvista olen kivuliaan tietoinen - aivoni ottavat päiväsaikaan pinnan alla kuplivat tunteet (entäjos mitäjos haluan haluan mitäjos sittenkin) ja räjäyttävät ne pinnalle silloin kun en pysty puolustautumaan, kun en voi heittää vitsiä ja lakaista aihetta maton alle.
omahoitaja passitti kotiin nukkumaan kun sormeni alkoivat kolmannen kerran nykiä alkavan unen voimasta, muistan etäisesti marjan ihmetelleen miten olen jo kahdeltatoista kotona ennen kuin lahoan sohvalle. herätyskello soi puoli neljältä, pakko minun on kai yölläkin nukkua.
"what?"
"you know. you must know. you're you."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
(humalaiset sanat ovat selväpäisiä ajatuksia)