maalaan maailman

"tchaikovsky on kaikessa mahtipontisuudessaan liian ennalta-arvattavaa mutta brahms on juuri sopivaa, ensivaikutelmaltaan yksinkertaista mutta joka kuuntelukerralla löytää jotain uutta kerroksien alta, täydellisesti soivan fissän tai triolin joka saa kylmät väreet kulkemaan pitkin siljan liian pitkiksi kasvaneita niskavilloja. mutta ei, hän ei laita musiikkia soimaan, ei brahmsia eikä mitään muutakaan, sillä hiljaisuus on liian - liian jotain, liian kaikkea."

tänään on ollut hyvä päivä.

päiväsairaalalla pääsin purkamaan poikkeuksellisen vaikean viikonlopun aiheuttamaa ahdistusta maailman mukavimmalle omahoitajalle, minkä lisäksi onnistuin nukahtamaan rentoutumisryhmässä (vaikka aikaisemmasta ryhmästä jouduin lähtemään kesken kaiken pois kun en vain kestänyt) ja vapaa-ajalla kirjoittamaan muutaman sivun mittaisen tekstinpätkän tytöstä jonka nimi on silja. siniset kuulakärkikynät rauhoittavat minua aivan suunnattomasti.

lokki tapasi minut iltapäivällä keskustassa, vietimme kolme tuntia syöden ja juoden ja nauraen ja spontaania myrskyä karkuun juosten, myrskyn seurauksena oli ihan pakko käydä ostamassa uudet paidat ja neuleet ja sukat jottemme sairastuisi esim. keuhkokuumeeseen illan aikana, kun käperryimme melkein tyhjään elokuvateatteriin katsomaan avaruusaluksia ja hassuja kulmakarvoja. (voisin fanityttöillä aiheesta star trek: into darkness tuntikausia, mutta ehkä säästän sen tumblria varten.) bussissa matkalla kotiin yritin sopertaa lokille jotain siitä että olen kiitollinen hänen seurastaan ja ystävyydestään. ehkä hän ymmärsi.