paljon leimoja, matkalla tanssilattialle juotuja drinkkejä ja kulmien takana piileskelyä - saisi olla edes hetken kahdestaan helin kanssa. "vajoot tänne mun hobittitasolle."
ilta oli paras pitkään aikaan, vaikka toisen tyttöystävä saikin järjettömiä kohtauksia aikaiseksi tyhjästä ja minun piti useammin kuin kerran hymyillä vähän vajaan majavan näköisenä jotta saisin naurun taas helisemään. ihmiset olivat mukavia vaikka suurimman osan olin tavannut vain muutaman kerran, ja jokin sisälläni hypähti kun illan päätteeksi helin kämppis pyysi minua heille yöksi; helvetti, ehkä mua ei ihan oikeesti vihata. kiroiluntäytteinen bussimatka ja viimeinen parveketupakka ennen kuin ryömimme sänkyyn, supatamme otsat vastakkain elämän epäreiluudesta mutta hymyilen silti nukahtaessa.
puolenpäivän jälkeen raahaudun bussipysäkille, kanssani bussia odottavat teekkaripojat nauravat dagen efter -olemukselleni. nauran heidän kanssaan ja annan samalla mitalla takaisin, enkä edelleenkään oikein ole uskoa että uskalsin noin vain puhua vieraiden ihmisten kanssa - miesten, kaiken lisäksi. ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen pakokauhu ei noussut haistaessani partaveden, ja hymyilin edelleen törmätessäni koiralenkillä serkkujensa kanssa olevaan marjaan omassa kaupunginosassa.
"pakko jaksaa, jos ei muuten ni seuraaviin bileisiin asti."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
(humalaiset sanat ovat selväpäisiä ajatuksia)