sormeni naputtelevat levottomina vasten käsinojaa reittä lattiaa puhelinta, yritän keskittyä brahmsin sonaatteihin ja arthur conan doylen proosaan ja omiin nuotteihini mutta aamun migreenin rippeet painavat edelleen ohimoita vasten. turhauttaa vituttaa tylsää tylsää tylsää, haluan juosta repiä viiltää yliannostaa ihan mitä tahansa jotta saisin rauhoitettua mieleni, keskitettyä ylikierroksilla väkkäränä pyörivät ajatukseni edes johonkin. you can't kill an idea.
tarkistan ajoittain puhelimeni, ajattelen nauraen tuoretta ananasta ja marja katsoo minua kuin olisin menettänyt järkeni. ehkä olenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
(humalaiset sanat ovat selväpäisiä ajatuksia)