kiroiluni on monotonista mutta äidinkielet sekoittuvat toisiinsa niin kuin aina kun olen hukkua pelkoon, lyön seinää tyynyllä ja miltei hyperventiloin ties kuin pitkän aikaa ennen kuin uskallan avata huoneeni oven ja pyytää marjaa käymään. istumme vierekkäin lattialla, kerron kuinka paljon minua pelottaa huomenna ilmestyvät yhteishaun tulokset; en vieläkään tiedä kumpaa pelkään enemmän, että en saa paikkaa ja vajoan takaisin syvyyksiin, vai että saan paikan ja on pakko pysyä pinnalla. sulla on siis todella kylmä käsi marja sanoo pitäessään siitä kiinni, ja tajuan että minun ja helin viimekesäisten varovaisten hymyjen jälkeen ei kukaan ole pitänyt kädestäni kiinni. tunnen sykkeeni laskevan (järjen ääni, paras ystävä, ankkuri keskellä myrskyä), mutta melkein tunti kuluu ennen kuin käsken hänet takaisin olohuoneeseen viettämään puolivuotispäivää tyttöystävänsä kanssa. (ketään muuta kuin marjaa en olisi ikinä uskaltanut pyytää keskeyttämään parisuhdeiltaa, mutta kerrankin tiedän että olen oikeasti tärkeä, että häntä ei haittaa.)
ter·ror noun \ˈter-ər\, \ˈte-rər\
1: a state of intense fear
2
a: one that inspires fear
2 b: a frightening aspect
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
(humalaiset sanat ovat selväpäisiä ajatuksia)