perjantai 14. helmikuuta 2014

waka waka

"At the risk of sounding like a creep of the highest order: your future wife better hurry up cuz she does not know what she's missing."

Nauran niin kovaa että olen tukehtua kuplaveteeni, sormeni lentävät näppäimistöllä ja ilmeilen webcamiin. Pikkuveli esittelee uutta solmiota ja minä nahkahametta joka tekee maagisia asioita lantiolleni, Marja on Turussa ja vanhempamme työmatkalla - "Tokyo or Seoul or who the fuck knows, somewhere around here anyway" - joten saamme molemmat käkättää ja kiljua rauhassa omissa olohuoneissamme, puhumme kemiasta ja tytöistä ja siitä kuinka kummastakin toisella on maailman huonoin musiikkimaku.

(Ei mutta ihan oikeasti, power metal? Vanha, perinteinen metalli vielä menee mutta power metal? Kristus, miten minun veljeni, täydellisen musiikkimaun omaavan isämme poika voi harjoittaa yhtä järkyttävää syntiä. "Bastardry of the highest order, man." Onneksi huonot Last.fm-tilastot tasapainottaa hänen viulullaan aikaansaama täydellinen vibrato, sellainen johon minä en sellolla pystynyt seitsemän vuoden harjoittelunkaan jälkeen.)

Jalkani taputtavat lattiaa levottomana, haluaisivat jo kävellä studioon varaamaan tatuointiajan. Sisko ja sen veli, veli ja sen sisko.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

(humalaiset sanat ovat selväpäisiä ajatuksia)