Naputtelen raivokkaasti PlayStationin ohjainta Marjan nauraessa vieressä, sovin poikien ja Lokin kanssa illanviettoa kahden viikon päähän, suunnittelen kirpputorikierrosta Sinin kanssa, selittäen kikattaen Marjalle ja hänen tyttöystävälleen eilisillasta, syön jäätelöä suoraan purkista ja viimeistelen tarinaani Spotifyssa. Ensi viikolla on taas yksi tentti mutta en jaksa stressata siitä kovin paljon, en oikeastaan jaksa murehtia yhtään mistään kun sydämeltäni vierähtäneen kiven aiheuttama paineenmuutos on niin suuri että yhtäkkiä tuntuu kuin leijuisin.
(Kyllä minä tiedän että tämäkin menee ohi, kyllä minä tiedän että kohta palaan takaisin epätoivoon ja yksinäisyyteen ja junien aiheuttamaan hapenpuutteeseen, mutta ihan sama - aion nauttia tästä tunteesta täysin siemauksin niin kauan kun se kehossani on.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
(humalaiset sanat ovat selväpäisiä ajatuksia)