(aivoni kelaavat heti muutaman vuoden takaisiin pikkujouluihin ja puhelinsoittoon senaikaiselta tyttöystävältä, kuinka kuukausikaupalla halusin vain huutaa luuletko sä vittu oikeasti etten tajua mistä sä mua syytit, kuinka niin pitkän aikaa meinasin kavahtaa hänen kosketustaan kun en kestänyt ajatusta että toinen kuvittelee minut niin alhaiseksi)
- ja hetken aikaa harkitsen vastaavani niin napakkaasti kuin mieli tekisi, mä en ole tilivelvollinen sulle tai kellekään muullekaan, mutta lopulta vedän henkeä; ainoa syy miksi selvennän mitä perjantaina alkuillasta tein on, että minä jos joku olen saanut opetukseni valehtelun seurauksista enkä todellakaan arvosta syytöksiä.
Ehkä yritän vain keskittyä hengittämiseen ja ensi viikolla tentissä tunnistettaviin puuvartisiin köynnöksiin. Kaikki alkaa loppujen lopuksi olla ihan hyvin: minulla oli ihana perjantai ensin Ässä & co:n ja myöhemmin Kuoropojan kanssa, eilen siivosin rauhassa ja söin hyvää ruokaa, tänään Tähti kutsuu minua söppänäksi kun selitän yliopistokaverieni epäilyttävästä sisäpiiriläpästä, huomenna menen hierojalle ja nautin koulussa lempiaineestani. Tiistaina terapia ja kuoro, keskiviikkona terapiaa, en ole ajatellut torstaihin asti mutta kerrankin ei pelota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
(humalaiset sanat ovat selväpäisiä ajatuksia)