tiistai 11. helmikuuta 2014

m'lady

Nukun sikeästi kunnes Päiväsairaalan sihteeri soittaa yhdeltätoista että tämän päivän terapiaryhmä on peruttu. Kyllä minun piti herätä jo puoli seitsemältä, piti mennä ahkerana kahdeksaksi kouluun kertaamaan viherkasvien luokittelua mutta jotain tapahtui, en edes muista sammuttaneeni herätyskelloa tai havahtuneeni Marjan aamutoimiin. Ehkä saan anteeksi tämän yhden päivän, kun olen kuitenkin tähän mennessä reippaana käyttänyt sen huomiseen tenttiin lukemiseen.

Tänään pitää taas pakata nuottiteline ja lähteä illaksi harjoittamaan pallealihaksia. Kevään juhlakonsertti lähestyy koko ajan, nyt on vasta helmikuu mutta tiedän kokemuksesta kuinka nopeasti aika kuluu kun pitäisi harjoitella täydellisyyteen asti. Aina on jotain hiomisen varaa, aina voi katsoa johtajaa tarkemmin, aina voi kiinnittää enemmän huomiota nyansseihin, aina voi hiota nopeutta ja lausumista ja hengitystä - ikinä en ole tarpeeksi hyvä. Toukokuu tulee olemaan täällä ennen kuin huomaankaan.

(Tänään treeneissä taas yksi ystävistäni tulee koelaulamaan, ihan hassua kun näkee Poikia muuallakin kuin kaljapullojen takana. Kuoropoika on laulanut kanssamme yli vuoden ja tänään Appelsiini liittyy hämärään joukkoon, Appelsiinin puoliso on laulanut minuakin kauemmin.)

(Olen ihan paniikissa Flower Songsin viimeisen osan takia, tahdin laskeminen on jatkuvan vaihtumisen takia miltei mahdotonta, joka paikassa on trioleja ja pisteellisiä kahdeksasosanuotteja toistensa perään ja meinaan koko ajan sanoa green groom enkä green broom.)

Ja koska ihan niin kuin juhlavuosi ei aiheuttaisi tarpeeksi stressiä ja suorituspaineita, on juhlakonsertin jälkeen juhlakaronkka, gaala hienossa ravintolassa, pitää vetää ohuenohutta punaista silkkiä oleva iltapuku päälle ja näyttää niin vitun kauniilta etten kestä, pitäisi laihtua kolme kiloa ja parantaa ihoa ja saada tukasta kaunis eikä tällainen hapsukasa. Ahdistaa ahdistaa ahdistaa ahdistaa, eikä vain se että kaikilla muilla tulee olemaan tyttöystävät tai poikaystävät tai aviopuolisot plus-ykkösenä ja minä olen taas kerran yksin.

5 kommenttia:

  1. No kiva sulle ne sentään soitti :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, menitkö sinne turhaan D: On kyllä kumma ettei sulle soitettu!

      En muuten ollut aikaisemmin osannut yhdistää että oot samassa ryhmässä, kylläpäs nyt häiritsee kun en osaa yhdistää nimeä ja naamaa. :D

      Poista
    2. Kappas saatana, pienen stalkkausoperaation jälkeen loksahti palat paikoilleen! Moi. :D

      Poista
    3. yhyy menin ja olin ihan raivona (sit leivoin pellillisen keksejä ja kaikki on taas hyvin). Et terve moi^^

      Poista
    4. Keksit pelastaa tilanteen kuin tilanteen!

      Poista

(humalaiset sanat ovat selväpäisiä ajatuksia)