minä... en ole täysin varma, mitä eilen tapahtui. valitettavasti muistan kaiken, muttakun se ei ole millään tasolla loogista. viisitoista-kuusitoistavuotiaana olin juuri sellainen pikkutyttö joka simmahtaa kikattaen kolmen siiderin jälkeen, mutta olen nyt lähemmäs viisi vuotta juonut samaa tahtia karvaisten humanistimiesten kanssa ja voin kertoa että kestävyyteni on näin pienikokoiseksi ihmiseksi (lyhyeksi, ei kapeaksi) aika ihailtava.
eilen join helin ja ässän tupareissa neljä lasillista (neljä!) ja yhtäkkiä löysin itseni kontillani vessan lattialla yökkimässä viimeisiä vatsahappojani ulos. mustatukkainen tyttö jonka olin aikaisemmin tavannut vain muutaman kerran on maailman mukavin, pitää otsahiukseni pois kasvoilta ja puhuu minulle hiljaisella äänellä lähemmäs kahta tuntia.
"onks noi kissan vai sun ittes jäljiltä?"
"mä en pysty avaan silmiä, kumpaa kättä tarkotat?"
"toi sun vasen."
"sit ne on helin kissan jäljiltä; mä oon vasenkätinen, ei mulla pysy oikeessa kädessä mikään."
lopulta saan viimeisetkin nesteet ulos vartalostani ja minut lasketaan varovasti jonkun sänkyyn nukkumaan hetkeksi ennen kuin ässä soittaa taksin ja antaa minulle kaksikymmentä euroa jotta pääsen kotiin asti, sanoo että kaikille sattuu tällaista välillä ja etten saa antaa sen vaikuttaa heille jatkossa tulemista. lähtiessäni en löydä heliä halausta ja kauneita uneja varten mutta pyydän välittämään terveiset hänelle. kotona käytän koiran pikaisella lenkillä ja kaadun sänkyyni, en jaksa edes iltapäivällä niin sievästi laitettuja meikkejä pestä.
(ei mutta ihan oikeasti, neljä lasillista, miten tuo on fyysisesti mahdollista? minä olen se joka juo täyden viinapullon ja kävelee viisi kilometriä kotiin korkokengät päällä, en ymmärrä.)
säännöllinen unirytmi herättää minut viisitoista minuuttia yli kuusi - se hyvä puoli illalla puolet sisuskaluistaan pois okskentamisessa on, että aamulla ei ole mitään jäljellä aiheuttamassa huonovointisuutta. vähän väsyttää ja särkee päätä, mutta ei mitään mikä ei menisi pois kahdeksansataisella buranalla ja litralla vettä. puolenpäivän aikoihin lähden lokin kanssa elokuviin katsomaan lempinäyttelijäni uusimman, toivottavasti ehdin sen jälkeen kirjaston rappusille halaamaan tuntematonta.
Ei kannattaisi juoda tyhjään vatsaan. Noin siinä aina käy
VastaaPoistakäsittääkseni en ole sanonut mitään tyhjään vatsaan juomisesta, mitä vittua? edes minä en ole niin typerä.
PoistaAnonyymi varmaan päätteli, että et ollu syönyt, kun puhuit vaan nesteiden ja vatsahappojen oksentamisesta..? Tai jotain, I don't know. :D
PoistaKuka on lempinäyttelijäsi? Mulle on myös käynyt noin, pari lasia siideriä ja hetken päästä kosin pyttyä (normaaliin repertuaariin kuuluu viinit ja liköörit kitsastelematta, myös tyhjään mahaan hieman debiilinä). En kuitenkaan ole menettänyt uskoa viinapäähäni tai kosteisiin iltoihin yhden järjenvastaisen sattuman takia!
VastaaPoistabenedict cumberbatch, ollut jo vuosia ♥ ihan outoa kun yhtäkkiä hän onkin kaikkialla ja kaikkien mielestä niin ihana, kovin moni ei tainnut vuosi sitten edes olla ikinä kuullut hänen nimeään.
Poistaja niin, kai tällaisia sattuu, en vaan oikein ole tottunut siihen että olen tuossa kunnossa ellen tee tarkoituksellista täsmäiskua viinahyllylle. ehkä olen vaan vähän varovaisempi ensi kerralla.