kello on nolla-viisi-yksi-seitsemän ja minä olen ollut hereillä kaksikymmentäkaksi tuntia. olen iltayön aikana yrittänyt jo muutaman kerran mennä nukkumaan, mutta tuloksetta - lauantaina spontaanisti iskenyt flunssa on niin paha että jokainen hengenveto sattuu keuhkoissa ja nenän kautta hengittäminen on vain kaukainen unelma. ei tässä kai auta muu kuin istua sohvalla ja katsoa dokumenttisarjaa eteläisen tyynenmeren luonnosta ja lukea opettajasta, jolla on lemmikkinä koppakuoriainen.
(haluaisin kovasti käydä bora boralla tai galápagossaarilla. vaikka minulla olisi joskus käyttää kolmetuhatta euroa jo pelkkiin lentoihin, harmittaisi silti: pelkään kaloja niin paljon etten suostu uimaan missään, en edes kahlaamaan paljon polvia korkeammalle yltävässä vedessä. olen alkaa hyperventiloida pelkästä ajatuksesta että vanhempani ja pikkuveli harrastavat laitesukellusta, minä sain onneksi tehdä päätöksen mennä joululomalla mielummin pohjois-kiinan harbiniin laskettelemaan kuin taiwaniin tai jonnekin muualle etelään rantalomalle.)
äiti on huolissaan, sairastan kuulemma liian usein aikuiseksi ihmiseksi. kyllä minä sen tiedän, immuunijärjestelmäni ei ikinä ole ollut maailman vahvin ja olen taipuvainen stressisairastamiseen. ei ole sattumaa, että loikattuani yhtäkkiä vuoden sairaslomalta uuteen kouluun opiskelemaan uutta (niin vitun raskasta, kuka olisi uskonut amiksen olevan tällaista?) tutkintoa uudella opiskelumenetelmällä, olen ollut flunssassa miltei neljänneksen ajasta.
väsyttää.
Sama olo. Tää perse ei liiku tänään mihinkään.
VastaaPoistaPikaista paranemista<3