päätäni särkee kuin olisin krapulassa vaikken eilen juonut muuta kuin aivan liikaa sokeria sisältävää limsaa, haluaisin vain nukkua mutta kotityöt ja läksyt eivät tee itse itseään. keittiön lavuaari on täynnä eilisillan juhlien jäljiltä
minipizzoja cupcakesejä kaikkea ja pyykkiäkin pitäisi pestä, repussa odottaa ruotsin käännöstehtäviä (miksi, oi miksi joudun opiskelemaan ihmisten kanssa jotka ovat lukemaan ruotsia kymmenen vuotta minua vähemmän?) ja kasvientunnistuslistoja ja puhtaaksi kirjoitettavia muistiinpanoja ja dkt-harjoituksia ja ja ja. kaiken lisäksi olen lupautunut kantamaan muuttolaatikoita sekä tänään että huomenna, vaikka pohkeet ja hartiat ovat nyt jo niin kipeät että tekee mieli huutaa. onneksi marja sentään on helsingissä, saan olla rauhassa eläinten kanssa ja tehdä mitä haluan ilman hänen
sääliviä kyllästyneitä halveksivia katseitaan.
(älkää käsittäkö väärin; marja on ihana, paras ystäväni, nuori nainen joka pelasti henkeni. hän on elämäni tärkein ihminen enkä voisi toivoa parempaa kämppäkaveria. mutta silti - on minulla välillä ikävä sitä, että hallitsen itse omaa kotiani. olohuoneessa ei olisi maailman ruminta sohvaa tai omituisia lohikäärmepatsaita, keittiössä ei olisi tilaa vievää terraariota eikä lattialla mattoja jotka eivät sovi ympäristöön. yksin voisin polttaa tupakan tai juoda lasin viiniä ilman että tuntuu kuin tekisin rikoksen, voisin rauhassa itkeä tyttöjen äidin koulun minkä tahansa takia, voisin tuoda yöksi seuraa kotiin ilman että tunnen oloni halvaksi huoraksi, ja voisin syödä tai olla syömättä juuri sen verran kun itse tekee mieli.)
tänään tuntuu ihan sunnuntailta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
(humalaiset sanat ovat selväpäisiä ajatuksia)