"tiedäthän sä miten lihottavia noi pähkinät on? se on ku söis kermajuustoa paljaaltaan, laittaisit rasvaa suoraan reisiin, niitä ei sais syödä ku pari ja tosi harvoin. ruoan kanssa pitää olla hirveästi itsekuria."
näen kuinka mummin katse käväisee reisilläni hänen puhuessaan, melkein kolme päivää siinä kesti ennen kuin aloin saada kommenttia. istun huoneeni lattialla ja itken ja itken ja itken, kyllä minä olen itsekin huomannut miten oksettavan lihava nykyään olen, kuinka hölskyn ja heilun ja puristun, en enää anna ottaa valokuvia itsestäni, en halua kuulla lisääntyneistä kiloista. puen shortsit päälle koska on niin kuuma että on pakko, mutta en suostu katsomaan itseäni peilistä, ja pitkästä aikaa suunnittelen tosissani että kuinka saisin muut huijattua antamaan minun olla rauhassa syömättä.
On inhottavaa, kun joko oikein sanoo ääneen asian, jonka itse näkee liiankin hyvin... Sen ääneen sanominen sattuu niin paljon enemmän!
VastaaPoistajep, ei hirveästi hymyilytä vaikka toinen kuinka ei tarkoittaisi ilkeästi.
Poista