välillä mietin kaikkia kertomiani valheita tunteita sanoja tekoja ja ihmettelen aivojani, minulla pitäisi olla huono omatunto mutta oikeasti se tuntuu vain aivan helvetin yhdentekeviltä. en kadu itse synnin tekemistä ollenkaan ja tiedän olevani kamala ihminen - se mitä kadun on sanomattomat sanat ja pelkuruus joka valheisiin johti. olen sen hänen jälkeen yrittänyt olla rehellinen, sanoa asiat ääneen vaikka kuinka pelkäisin kaiken romahtavan, heittäytynyt täysillä vaikka pelkäisin putoamista, ja nykyään ainoat valheet ovat niitä joilla yritän minimoida aikaisempien niiden hänen apua en saa henkeä sanojen tuhon. lokki tietää kaiken ja marja osan, kaikki muut saavat kerta toisensa jälkeen peilin edessä harjoitellun tarinan; on ihan tarpeeksi että minä elän tietoisena teoistani, ei mikään määrä selittelyä muuta mennyttä.
(päiväunilla näin taas painajaista otavasta. kyllä, kyllä minä kadun asioita, vaikkakin aivan vääristä syistä.)
tasan viikon päästä tulen kotiin ravintolasta syyskauden päättymisen juhlimisen jälkeen, menen nukkumaan ja seuraavana aamuna pääsen taas hengittämään minulle tuntemattoman maan ilmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
(humalaiset sanat ovat selväpäisiä ajatuksia)