#1

nukahdan bussissa matkalla helsinkiin, nojaan unissani päätäni luokkakaverin hartiaan ja kierrän käsivarteni hänen vyötärön ympäri. herään vasta kaisaniemessä, marie-pieni me ollaan perillä, olen kamalan nolostunut mutta luokkalaiset vain nauravat ja sanovat minua suloiseksi. illalla matkalla takaisin tampereelle nojaan ikkunaan ja kuuntelen brahmsin sellosonaatteja, yritän taistella sekä väsymystä että nousevaa ahdistusta vastaan. pakko jaksaa vielä hetki.

huomenna alkaa uusi terapia. dkt-ryhmäterapiaa, viikottain puolitoista tuntia kerralla ja kuulemma aika intensiivistä. hermostuttaa, uusia ihmisiä ja uusi terapeutti, mutta menen kyllä ihan mielelläni - mitä tahansa että tämä helvetin ailahtelu loppuisi.

(leikattu tukka ja sievät saappaat ja uusi takki ja merinosilkkihuivi, tytöt sanovat miten nätiltä näytän mutta näen itse vain huonon ihon, liian korkean hiusrajan ja ylimääräisiä kiloja.)