"mä harkitsin pitkään olevani kertomatta sulle."
"mitä? tota äskeistä siis?"
"niin."
"miks?"
"tiiän mitä mieltä oot enkä halua että tuomitset mua."
"en mä sua tuomitse."
kerroin sittenkin, marja katsoo minua säälivin silmin mutta hiljaisuus välillämme ei ole epämukavaa. maailmassa ei ole montaa ihmistä kenen hyväksyntää tarvitsen yhtä palavasti isi veli setä lokki mutta marja on yksi niistä.
haaveilen taas nimeni vaihtamisesta ja ulkomaille muuttamisesta, yritän muistaa että vaikka voin paeta paikkoja, en voi paeta itseäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
(humalaiset sanat ovat selväpäisiä ajatuksia)