perjantai 11. lokakuuta 2013

hannan laulu

eihän se flunssa konsertin tieltä väistynyt, mutta oli katsomossakin hauskaa - en ole tainnut koskaan aikaisemmin olla muualla kuin lavalla. kumma miten musiikin kuulee aivan eri tavalla, yhtäkkiä sitä tajuaa että niin, siellä tosiaan laulaa muitakin kuin kakkosaltot. tuskin olen huomennakaan kunnossa osallistua, mutta paikalle menen joka tapauksessa. ehkä tämä tästä, toivon vaan etten ärsytä äänivastaavaani ihan liikaa.

tänään on marjan syntymäpäivä, leivon piparkakkupohjaista cointreaujuustokakkua. lahjani osui oikeaan, korttiin kirjoitan vain yksinkertaisia sanoja oot parsa mutta toivon niiden viestivän tarpeeksi.


siellä torkkuu heiluhäntä
akkunalla pienoisella,
linnut laulain taivaan alla
saattaa hänen iltasella
unien kultalaan

- katkelma: aleksis kivi, "oravan laulu"

2 kommenttia:

  1. Se on kyllä tavallaan todella antoisaa joskus seurata sitä musiikkiesitystä, jossa yleensä olisi itsekin mukana. Kesällä seurasin yhden bändimme keikan sivusta flunssan takia ja oli kyllä siistiä. Kuulee tosiaan ihan eri tavalla sen musiikin, sen kokonaisuuden! Mutta harmi, kun en päässyt nyt itse laulamaan :<

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niinpä, en olisi uskonut että kuulostaa niin erilaiselta (ja kuuntelee itse niin eri tavalla) kun on ns. ulkopuolinen!

      Poista

(humalaiset sanat ovat selväpäisiä ajatuksia)