gaude

pari kertaa onnistuin unohtamaan muutaman rivin verran sanoja, mutta en muista milloin olisin laulanut konsertissa yhtä vapautuneesti - en vaikka minut laitettiin keskelle eturiviä elämää kauniimmin laulavan tenorisolistin viereen. tukka oli hyvin ja paita istui nätisti eivätkä käteni tärisseet kuin vähän ensimmäisten kappaleiden aikana.

(jälkikäteen olin alkaa panikoida ja pidätellä itkua, miksi raahasin ihmisiä tänne ei ketään muuta kiinnosta turhaan vaan puudutan toisten iltoja en enää ikinä pyydä ketään, mutta sain hengitykseni tasaantumaan siihen mennessä kun he tulivat kaupasta takaisin autolle ja sain hymyillä toista vasten)

huomenna vain ruotsia ja sitten on vihdoin, vihdoin viikonloppu. illalla teatteriin pinnin kanssa, lauantaina kaksi lisää konserttia ja pikkujoulut, sunnuntaina perennojen opettelemista ja jotain-saa-nähdä-mitä. ei ainakaan herätyskelloja.