Olisi jo huominen tai ylihuominen tai ihan mikä tahansa muu päivä kuin tänään. Kaikki ärsyttää ja vihaan omaa saamattomuuttani, inhoan vartaloani ja siihen tullutta löysyyttä (tiedän, tiedän että paranemiseen kuuluu vartalon muuttuminen ja painon heittelehtiminen mutta silti, inhoan), en millään jaksaisi katsella Marjan ja hänen tyttöystävänsä oksettavaa lepertelyä kun oma sänkyni näyttää pedattuna vielä yksinäisemmältä kuin sen ollessa vain kasa peittoja ja tyynyjä, kahden viikon päästä on koulussa kukkasidonnan näyttö enkä mä vittu osaa, pelkkä ajatus kouluun menemisestä pelottaa.
Ajattelin kaupassa käymisen rauhoittavan minua, mutta ei. Vasta ojentaessani kättäni kohti viinirypäleitä muistan että ei, en voi - en tiedä mitä olen tehnyt mutta jotenkin olen onnistunut kusemaan kuukauden budjettini aivan täysin, ja seurauksena minulla on tukiin asti tilillä käytettävissä kuusi euroa kahdeksankymmentäkolme senttiä plus käteistä kolme euroa viisikymmentä senttiä. Tarvitsenko minä tosiaan viinirypäleitä? Entä ruisleipää? Vessapaperia on pakko ostaa koska Marja ei sitä kuitenkaan tee, siihen menee pari euroa, voinko silti ostaa jugurttia? Jos ostan jugurttia niin saanko ostaa myös maitoa? Ansaitsenko pakastemarjoja? Ansaitsenko minä loppujen lopuksi yhtään mitään ruokaa, kun kerran olen tällainen kävelevä kasa itsekurittomuutta?
(Yhtäkkiä tajuan täriseväni niin pahasti ettei kori ole pysyä kädessäni ja alkavani hyperventiloida, vauvanruokaa valitseva mies katsoo minua paheksuvasti. Juoksen koko matkan kotiin muistamatta mitä loppujen lopuksi päädyin ostamaan.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
(humalaiset sanat ovat selväpäisiä ajatuksia)