maanantai 22. syyskuuta 2014

287

En ymmärrä, en ymmärrä miten joku voi saada minut tuntemaan itseni niin hyväksi ja kauniiksi ja kaikin puolin riittäväksi. Tai siis, kyllähän moni on minua niiksi asioiksi väittänyt, mutta jotenkin Viiru saa minut uskomaan sen.

(...Ja kiitokseksi minä menin ja tartutin häneen maailman ällöttävimmän syystaudin. Hyvä Marie, hienosti tehty. Olisko minun ehkä kannattanut pukea muutama kerros lisää vaatteita päälle lauantain miltei 9-tuntiselle tihkusateiselle ulkotyöpäivälle?)

Yritän olla pelkäämättä että tämä onkin unta tai harhaa tai vain joku pitkäkestoinen käytännön pila, että joku päivä odotan linja-autoasemalla ja saan viestin että "lol etsä tajunnu tää oli läppä", tai että tapahtuu kuin Punapään kanssa ja hän joku ilta yksinkertaisesti lopettaa yhtäkkiä viesteihin vastaamisen, tai kuin Lappitytön kanssa ja hän päättää etten olekaan vaivan arvoinen, tai kuin kenen tahansa entisen tyttöihmiseni kanssa, tai, tai, tai tai tai tai tai. Yritän oppia olemaan vilkuilematta koko ajan olan taakse.

4 kommenttia:

  1. Äää, tuo viimenen juttu mistä kirjotit. Oon niiiin samassa jamassa, mä pelkään jatkuvasti että ihmiset vaan kusettaa mua ihan huolella tai oon keksiny kaiken omasta päästäni.
    Mutta kai ne ihmiset on aidosti ja oikeesti kiinnostunu, pitäis vaan osata luottaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, kannattaa luottaa kunnes toinen antaa syyn olla luottamatta. :3

      Poista
  2. Olen niin pahoillani kaikesta. Käytökseni hävettää minua suunnattomasti. Vaikea varmasti uskoa, etten oikeasti tarkoittanut satuttaa.. Tiedän, etten voi muuttaa mennyttä ja siksi tilanteen ajatteleminen ahdistaa kovin. Haluan kuitenkin että tiedät olevasi ajatuksissani aina vaikka et haluaisi olla yhteydessä minuun enää ikinä.

    Terveisin, Punapäinen tyttö joka tykkää nykyään ananaksesta paljon enemmän kuin ennen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, pakko myöntää että aika vaikea uskoa. Jos et halunnut satuttaa, niin olisit ehkä voinut vastata yhteen, johonkin, mihin tahansa viesteistäni sen sijaan, että hiljaisuudella kerroit olevani niin yhdentekevä etten ansaitse edes "hei btw haista vittu evvk" -tekstaria. En vieläkään oo täysin varma mitä tein ansaitakseni vuoden kestäneen hiljaisuuden. Laita joskus viestiä jos huvittaa selittää.

      Terveisin, tyttö joka ei enää kykene syömään ananasta haluamatta purskahtaa itkuun.

      Poista

(humalaiset sanat ovat selväpäisiä ajatuksia)