en kestä en kestä en kestä haluan pois
Olen niin vitun ruma etten tiedä miten päin olla, kasvojani kuumottaa joka kerta kun joku katsoo minua päin (primääritunne pelko sekundaarinen tunne häpeä toimintaimpulssi pakeneminen) enkä kestä itseäni, miten kukaan ylipäätään kehtaa näyttäytyä seurassani? Miten ihmiset kykenevät peittämään inhonsa kun he katsovat minua kasvoihin? Miten kukaan voi koskettaa minua rypistämättä otsaansa ja kommentoimatta sitä kuinka pahasti olen päästänyt itseni lipsumaan? Haluan juosta kotiin tai vähintään lähimpään vessakoppiin itkemään omaa ulkonäköäni, mutta ei, minulla on työvuoro kuuteen asti, minun pitää hymyillä ja olla ystävällinen ja kohtelias ja olla kuin en haluaisi upottaa itseäni polttavaan happoon.
toinen paisunut parantuja täällä hoi! Samaistun vahvasti, oli ihan samoja fiiliksiä vielä jonkun aikaa sitten.
VastaaPoistaKannattaa kuitenkin muistaa, etteivät normaalit terveet ihmiset niin paljoa kiinnitä näihin painoasioihin huomiota (etenkään toisten painoon) tai pidä niitä niin isoina juttuina kuin mitä itse. Tuskin itsekään arvostelet muita ihmisiä vain heidän painonsa tai muun ulkoisen seikan perusteella?
Lihomisessa ei ole mitään hävettävää, se on luonnollinen ilmiö, etenkin jos on menneisyydessä ollut paljon kalorien rajoittamista. Keho ja aineenvaihdunta tarvitsevat aikaa toipumiseen. Jos joku nauraa sinulle sen perusteella, että painosi on noussut, hän on yksinkertaisesti paitsi idiootti, myös täysin pihalla näistä asioista.
Toi kuulostaa ihan joltain kerholta, Paisuneet parantujat :D Mutta joo, pitää muistaa. Musta tuntuu että mun isoin ongelma (heh heh) tällä hetkellä on se, että painonnousun takia en mahdu enää mihinkään nätteihin vaatteisiin, vaan pelkästään löysiin farkkuihin ja huppareihin. Ehkä pyydän joululahjaksi vaaterahaa, niin olisi helpompaa tykätä ulkomuodosta kun sitä ei tarvitsisi piilottaa säkkivaatteisiin.
PoistaMä tiedän erittäin hyvin ton tunteen ja sen miten pelkää kosketusta koska silloin viimeistään oma vastenmielisyys paljastuu muille (ja enhän minä alhainen mitenkään voi edes toisen omasta syystä saastuttaa muita ällö-itselläni). Nyttemmin mä olen päässyt noista tunteista ja ajatuksista eroon. Toisinaan ne kyllä tuppaa nostamaan rumaa päätään, mutta osaan vaimentaa ne järkeilemällä (hmm viisas mieli?). Ja ruma sä et ole (ja nyt mun päässä pyörii Jannan Sä et ole hullu mutta rumaversiona xD) - H
VastaaPoistaHyvä jos oot edes enimmäkseen päässyt eroon! Se oikeasti tuo mullekin hyvän mielen, kun tiedän että joku muu pystyy siihen = ehkä mäkin siihen vielä joskus pystyn. Mulla oli vielä kesällä tosi hyvä vitut-kaikesta-oon-kuuma -vaihe, mutta sit tuli syksy ja tajusin etten mahdu enää yksiinkään about kymmenestä farkkuparistani... Mut jee kiitos!
Poista