Pukeudun Marvel-huppariin ja laitan korviin Harry Potter -korut, pompin pitkin sarjisfestarialuetta Kiurun ja hänen kaveriensa (mutta enimmäkseen Kiurun) kanssa ja nautin viimeisestä viikonlopusta ennen Kuoleman Työssäoppimisjaksoa. Satunnaisia faktoja antiikista ja runoudesta, kuorolaisten ikuisia korvamatoja, kahvista täriseviä käsiä ja enemmän cossaajia kuin kokematon sieluni on ikinä yhdessä paikassa nähnyt.
(Jätämme ruokapaikalta takaisin kävellessämme muun porukan vahingossa kauas taaksemme; huomaan yhtäkkiä olevamme kahdestaan kahvilan pöydässä ilman mitään hajua siitä, minne muut ovat menneet; hän naurahtaa ettei tiedä miten selviää kaksi tulevaa viikkoa ilman seuraani, enkä hetkeäkään kuvittele hänen vittuilevan minulle. Siitä on pitkän aikaa, kun olen viimeksi tavannut ihmisen jonka kanssa tulen näin nopeasti näin hyvin toimeen täysin omana itsenäni.)
Huomenna herätyskello repii minut sängystä viideltä ylös, vartin vaille kuudelta lähtee bussi tuosta vierestä ja aloitan matkani, puoli kahdeksalta aloitan ensimmäisen työvuoroni taimistolla. Vielä viikko sitten olin aivan kauhusta kankea ajatellessani koko jaksoa, mutta nyt alan pikkuhiljaa rauhoittua: niin kauan kun muistan syödä, juoda, meditoida ja mennä ajoissa nukkumaan, tulee kaikki järjestymään.
Kaivan työhaalarit ja hanskat kaapista, tarkistan kumisaappaat reikien varalta ja otan iltalääkkeet. I'm going on an adventure.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
(humalaiset sanat ovat selväpäisiä ajatuksia)