eric's song

Eilinen tyttöjenilta Lokin kanssa oli hauskempi kuin pitkään aikaan: ravintola, ruoka- ja viinikauppa, juomantäytteinen leffaputki täällä yrittäessä samalla epätoivoisesti koota kolmiuloitteista palapelia, miltei tyhjän elokuvateatterin takarivissä nauraminen viimeisen Hobitti-elokuvan huonoudelle, kämpille paluu lieventämään järkyttävän käsikirjoituksen aiheuttamaa ärsytystä katsomalla värikkäitä musikaaleja. Sänkyyn kaatuminen joskus puoli kolmen jälkeen, väsyneenä ja edelleen vähän humalassa, vatsalihakset naurusta kipeinä.

Istun ikkunalaudalla juomassa aamuteetä, pesen vihreitä lautasia epäilyttävän suurella tiskiharjalla ja selaan miltei sata vuotta vanhoja valokuvia olohuoneen lattialla. On kovin hämmentävää olla täällä yötä niin pitkästä aikaa, viime kerrasta on... niin, viime kerrasta on melkein kolme vuotta.

(Herätessäni aamulla näen Lokin tumman hiuspilven vieressäni ja hetken aikaa en ole varma, milloin olen. Välillä mietin, että mitäköhän yliopistoaikaiselle tyttöystävälleni kuuluu, pitäisiköhän joskus laittaa viestiä, mutta ei - parasta että en, en kaiken tapahtuneen jälkeen. En tiedä kumman meistä on parempi olla ilman toista.) 

Käyn suihkussa irrottaakseni itseni irti koomasta ja laitan television päälle: liian vilkkaasti etenevän teknologian takia en voikaan laittaa Muumeja pyörimään vanhaan VHS-soittimeen, mutta löydän HDMI-kaapelin ja heitän Netflixin tietokoneeltani suuremmalle ruudulle odotellessani Lokin paluuta hereilläolevien maailmaan. Hetken päästä nauran jo ääneen ennalta-arvattaville juonikäänteille ja tumblrista löytyville kuville.

Tavallaan harmittaa lähteä täältä, onhan tämä asunto kotia lähin asia joka minulla on koko elämäni aikaana ollut, mutta ehkä on kuitenkin parempi totuttautua täällä taas olemiseen hitaasti. Useampi päivä täällä, etenkin nyt kun Lokki on lähtenyt, saattaisi olla liikaa tässä vaiheessa. Parempi lähteä nyt, hymy edelleen huulillani.