Elämä on välillä niin vitun epäreilua etten kestä, miten jokin joka tuntuu oikeammalta kuin mikään muu on ikinä tuntunut voi loppua asian takia joille emme kumpikaan mahda mitään?
En uskalla kertoa kenellekään, en Marjalle enkä Lokille enkä kenellekään muullekaan, ainoastaan Livejournalin nettikaverit tietävät ja nyt te jotka tätä blogia luette (eli ruhtinaalliset kaksi ihimstä jotka tunnen myös oikeassa elämässä). En uskalla edes laittaa äidille viestiä, vaikka kaikesta meidän välisestä paskasta huolimatta kerron hänelle ihan kaiken. Makaan vain kippurassa sängynnurkassa tuijottaen puhelimen ruutua epäuskoisena. Miten tässä näin kävi.
<3
VastaaPoistaVoi ei :-( iso virtuaalihalaus <3
VastaaPoistavoi sinua! <3
VastaaPoistaHaluaisin lähettää sinulle paperisen kirjeen, onko se mahdollista? Esimerkiksi ilman nimeä johonkin osoitteeseen?
VastaaPoistaToki, laita sähköpostia pikkusievyys@gmail.com niin annan osoitteen.
Poista