maanantai 27. lokakuuta 2014

294

i find a map and draw a straight line
over rivers, farms, and state lines
the distance from here to where you'd be
it's only fingerlengths that i see

Bussissa matkalla takaisin Tampereelle annan itselleni kahden kappaleen verran aikaa itkeä (Snow Patrol, tietenkin, tuo kaukosuhteiden luvattu yhtye) ennen kuin nostan leukani, laitan viime kesän tanssihittejä soimaan ja olen (niin vitun) reipas (etten kestä).

Viikonloppu oli ihana, vaikka olinkin maailman inhottavimmassa flunssassa: lämmin syli, lämmintä teetä, lämmin sänky. Ei poistuttu asunnosta kuin kauppaan, mutta ei se mitään. Hän tekee minut niin kovin onnelliseksi.

(Minun piti hienovaraisesti ottaa puheeksi viralliset nimikkeet, oisko susta okei jos puhuisin susta tyttöystävänä kun se tuntuu aika oikealta tai tää tuntuu musta parisuhteelta, entä susta tai jotain. Sen sijaan möläytin lattialla pizzaa syödessämme ilman mitään ennakkopehmentämistä että mä oon aika varma että me seurustellaan. Luoja miten voi nolottaa näin paljon, milloin opin ajattelemaan ennen kuin avaan suuni?)

(Mulla on tyttöystävä. Mä olen parisuhteessa. Hurjan jännää.)

3 kommenttia:

(humalaiset sanat ovat selväpäisiä ajatuksia)