lääkkeet veivät tajun kankaalle puolessa tunnissa, en edes muista vaihtaneeni pyjamahousuja päälle tai laittaneeni herätyskelloa päälle. havahduin yhtäkkiä siihen että kello on kaksitoista tuntia myöhemmin ja kello hoputtaa taas lähtemään laulamaan, en jaksanut käydä suihkussa vaan heitin lähimmät vaatteet päälle ja lähdin ulos auringonpaisteeseen. (kamalan kirkasta, pitää muistaa etsiä aurinkolasit. kaikki on tuoreen muuton jäljiltä vielä vähän sikinsokin, tai siis on kaikki jo paikoillaan mutten millään meinaa muistaa niitä paikkoja.) viisituntisten harjoitusten aikana on puolen tunnin ruokatauko, minä käyn kiltisti kuoropojan kanssa kaupassa - ostin vain esanssinvihreän energiajuomapullon, mutta kävinpähän silti. pakko kutistua, en käynyt tänä aamuna vaa'alla ja pelottaa huominen punnitus ihan hurjasti.
ehkä otan koiran mukaani ja lähden lenkille nyt kun on vielä valoisaa. (valoisalla on turvallista, pimeän laskeutuessa ei enää tiedä mitä kulman takaa voi löytyä.) tunnen unihiekan jo kutittelevan, mutta pakko minun on jotain tehdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
(humalaiset sanat ovat selväpäisiä ajatuksia)