tänään olen kiroillut kovin paljon. hymyillyt jonkin verran, nauranutkin, mutta lähinnä kiroillut.
iltapäiväkahviakahviakahviapaljonkahvia helin kanssa, kummallakaan ei ole ollut kovinkaan paljon hyviä päiviä viime aikoina ja homma meni lähinnä yleiseksi valittamiseksi, kiroiluksi ja hiljaa mukien tapittamiseksi. on niin huojentavaa, kun on ystävä jolle voi kertoa kuulumiset täysin rehellisesti. jottei päivä olisi aivan liian masentava, raahasin meidät käymään kirjastossa - heli palautti kurssikirjan ja minä jäin nurkkaan lukemaan kaksisuuntaisen teologian tohtorin itsemurhakirjettä ennen kuin lähdin laulamaan. nalle puh -nuottikansio piristää aina, vaikka kevätkonsertti onkin ihan kohta ja minä alan olla vähän epätoivoinen.
tulin puoli tuntia sitten kotiin ja olen jo syönyt iltalääkkeet, tunnen kuinka ketipinor alkaa pistää päätä sumeaksi, kohta lähtee hienomotoriikka, reilun vartin päästä oxamin painaa silmäluomia kiinni ja vaivun autuaaseen tietämättömyyteen. (ilman lääkkeitä näen kamalia painajaisia, enkä vieläkään ole tottunut siihen, etten herääkään keskellä yötä huutaen pelosta.)
Kaksisuuntaisen teologian tohtorin itsemurhakirje?
VastaaPoistaen oo vielä täysin varma että onko se itsemurhaviesti, kun en ole lopussa ja kerrankin oon onnistunut olemaan lukematta viimeistä sivua ensimmäisenä, mutta siltä se ainakin toistaiseksi vaikuttaa. "en halua kuolla, en vain jaksa elää" on kirjan nimi.
PoistaAaa. Olenkin lukenut sitä. Se on varsin hyvä tosin loppuun en ole vielä päässyt. Sillä on kyllä aivan loistava tyyli kirjoittaa.
Poista