"tän hemmetin pallon laittaminen on kyllä aina se kaikkein vaikein osuus."
"...siis mitä, onko se neula jo mennyt läpi?"
nauran epäuskoisena putka tattoon tutulle tytölle; miten on mahdollista että 'oikean' lävistyksen tekeminen sattuu vähemmän kuin tavallisen korvakorun? hymyilen kävellessäni studiolta bussipysäkille, uusi koru tuntuu vieraalta mutta tein sen, haista sinä neulakammo vittu, naputtelen innoissani puhelimeni näyttöä. parin viikon päästä palaan tatuoinnin uudelleenväritystä varten, yritän olla muistelematta miten ilkeältä jakapöytää vasten hakkaava neula tuntui.
kuuden viikon päästä olen espanjassa, viidentoista viikon päästä taas kiinassa. ihanaa päästä perheen luo, mutta odotan silti vähän peloissani - mitä jos vietän taas koko matkan itkien äidin takia, mitä jos äiti heittää kommenttia vartalostani, mitä jos taas joudun kuuntelemaan äidin oksentamista minun vessassani, mitä jos lihon ennen sinne menoa, mitä jos en ole tarpeeksi laiha kaunis onnistunut laiha -
nyt annat köniin äitiahdistuksillesi etkä anna hänen enää määritellä arvoasi vartalosi perusteella! olet upea. muista se.
VastaaPoista